Miten meidän kesä meni

Minulla ei varsinaisesti ole ollut kesälomaa, mutta kesällä on kerennyt touhuta silti kaikenlaista. Suurimmaksi osaksi poikien kanssa touhutessa, töissä ollessa ja perheenä puuhaten aina kun mahdollisuus. Pojilla alkoi reilu 2kk kestävä kesäloma kesäkuussa. Veikkaan ettei heitä pahemmin pidempi loma haitannut. Ainakaan nuorempaa. Isompi kyllä pitkän loman jälkeen innoissaan palasi päiväkotiin touhuamaan kavereiden kanssa. Nuoremmalla on ollut vähän alkukankeutta, mutta on alkanut jo sopeutumaan arkeen paluuseen ja jää jo mielellään ilman suurempia taisteluita hoitoon. Mutta mitäpä me ollaan sitten touhuiltu. Tänä kesänä täällä meillä ei ole keleissä ollut kovin paljon kehumista.Täällä on oikeastaan ollut tosi kylmä ja kuiva kesä. Muutamaan otteeseen on päästy uima-altaassa pulikoimaan ja vain kerran päästiin rannalle asti. Reissattu me ei olla tänä kesänä mökkiä pidemmälle, mutta jos sitä ensi kesänä päästäis heittään viikon reissu jossain kauempana. Kotona on ollut kyllä ihan tarpeeksi hommaa ettei aika ole käynyt pitkäksi. Joka vuotiseen hommaan kuuluu pottujen, sipuleiden ja porkkanoiden istutus, vaikka tämän vuotinen sato ei ollut mikään kummoinen kokoon nähden. Mansikat on antoivat yllätyksellisen sadon josta sai pakastimeenkin asti ja edelleen päivittäin saa suut makiaksi kun sieltä käy kurkkimassa. Viinimarjapensaat saa vielä muutaman vuoden kasvaa sillä aika vaatimattomissa lukemissa ovat koollisesti ja marjallisesti, mutta katsotaan joskos niistäkin saisi vähän talteen vuosien varrella. Ukin mönkiällä ollaan ajeltu pitkin kairavaaroja josta pojat ovat kyllä nauttineet. Joka päivä pitäisi päästä vähän huristelemaan, mutta äidillä ei tuo ajotaito ole kummoinen että kehtaisi lähteä ajelemaan kotipihaa kauemmaksi. Itsellä aika on tosiaan kulunut töiden, ompelun ja jopa valokuvaamisen merkeissä. Väriestejuoksussa käytiin siskon ja serkkujen voimin. Hauskaa oli! Ensivuonna takuulla uudelleen! Poikia käytettiin kuitenkin tivolissa  kun se Kemiin saapui. Yllätykseni vanhempi poika uskaltautui isänsä kanssa mitä hurjempiin laitteisiin mihin pituutensa puolesta pääsi kyytiin. Jopa nuorempi kävi hurjemmissa laitteissa missä veljensä hänen ikäisenään. Poikien eno oli mukana ja voittikin molemmille pientä muistoa tivolireissusta. Ratsastamassa olen käynyt useamman kerran tänä kesänä ja käyn ratsastamassa aina kun vaan suinkin voin. Mutta nyt kun kesä alkaa oleen ohitse ja alkaa väistymään syksyn tieltä itse olen ajan kuluksi vapailla rämpinyt metsässä marjojen perässä. Minun onnekseni ei ole tarvinut mennä kotipihaa kauemmas. Sieltä on tullut jo 8 litraa mustikkaa kerättyä talteen. Kovasti tässä nyt odotellaankin puolukan kypsymistä ja jahtikausien alkua. Ja etenkin ruskan saapumista tänne. Mukavaa syksyä kaikille.

- Janita

Hiuslahjoitus

Kauan mua on haluttanut leikata hiuksia lyhyemmäksi. Ressannut työläs ylläpito ja aina kiinni oleva tukka kun sitä ei kerennyt mitenkään laittamaan saati taidot riittäneet siihen. Siitä se idea sitten lähti että lahjoittaisin kutrini hiuskeräykseen josta ne menisivät eteenpäin aitohiusperuukiksi. Samalla saisin itse helppohoitoisemman tukan ja hiukset menisivät hyvään tarkoitukseen jollekkin joka tarvitsisi niitä enemmän kuin minä. Hiukset kasvavat aina takaisin ja tällä hetkellä nautin lyhyestä tukastani ja sen helppohoitoisuudesta. Varasin ajan kampaajalle. Kampaaja joutui kysymään useamman kerran että olenko aivan varma että tahdon leikata tukan niin lyhyeksi. Sanoin vain et "Anna mennä vaan!" Siinä sitten letitettiin hiukset sopivaan mittaan ja naps. 34cm letit lähti eilen postissa eteenpäin. Hieman on ollut opettelemista shampoon annostelussa kun käy suihkussa, mutta kyllä se vielä siitä luonnistuu kun sisäistää että sitä ei tarvi enää nii paljon. Monet sanovat että näytän nyt ihan Hennalta samanlaisen hiustyylin myötä. Onneksi lapset eivät isommalti reagoineet lyhentyneeseen tukkaan. Nuorempi ei vissiin huomaa eroa sillä hiukset olivat harvoin auki. 

Keksiaineet purkissa

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja pojillekkin tuli se aika että oli viimeinen hoitopäivä ennen odotetua kesälomaa. Siinä useamman kuukauden mietin mitä keksisin hoitajille lahjaksi kiitokseksi menneestä alkuvuodesta. Kauan jouduin hakemaan inspiraatiota, sillä en tahtonut mennä massan mukana ja viedä kukkia kun tiesin heidän niitä saavan joka tapauksessa. Sitten se idea iski. Keksiainekset purkissa! Kukapa ei kekseistä tykkäisi? No ei muuta kuin lasipurkkeja hommaamaan ja muutama ainesosa jota ei jo valmiiksi kotoa löytynyt. Jouduin vähän soveltamaan ohjetta pienemmäksi jonka netistä löysin, sillä en löytänyt reseptiin siihen hätään oikeankokoista purkkia ja liian isoa en viitsinyt sitten ostaa. Kivat purkit tuli joihin sitten vielä tulostin paperille valmistus ohjeet ja kesä toivotukset. Vein purkit jo aiempana päivänä ennen poikien jäämistä lomalle sillä en ollut varma hakisinko poikia viimeisenä päivänä ja tahdoin antaa kuitenkin lahjat itse. Purkit saivat positiivista palautetta sillä useampi oli niistä kerennyt jo leipoa keksejä jotka olivat maistuneet koko perheelle. Mukava että reseptistä tuli hyvä, sillä en itse sitä kerennyt pahemmin testaamaan. Niin se vain alkoi poitsujen 2 kk kesäloma putki. Itse saa vielä painaa töitä toistaiseksi. Katsoo mitä syksy tuo tullessaan. Toivottavasti töitä. Mutta sitä odotellessa. Mukavaa kesää kaikille lukijoille jotka tätä nyt sattuvat lukemaan.

Tässä vielä ohje jota käytin purkeissa.

2dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
3rkl smarties karkkeja sekä suklaahippuja
1 kananmuna
75g voita
Paista 175 astetta 15 min.
Hyviä herkuttelu hetkiä!

- Janita

Curly girl method

Sitä joskus tulee kuljettua virran mukana. Testasin siis omiin hiuksiin villitystä millä pitäisi saada hiukset kihattumaan. Mikä on curly girl method? Olennaisena osana Curly Girl Method -hoitorutiiniin kuuluvat sulfaatittomat, silikonittomat ja alkoholittomat hoitotuotteet. Sulkemalla hiustenhoidosta pois nämä ainesosat on helpointa varmistua siitä, etteivät tuotteet ole liian puhdistavia kuiville hiuksille, niissä ei ole kiharaa latistavia ainesosia tai että ne eivät kuivata hiuksia. Lisäksi Curly Girl -metodissa vältetään hiusten lämpökäsittelyä ja hiusten harjaamista - kuulostaa pelottavalta, mutta kiitos hoitavien tuotteiden hiukset pysyvät kauniin takuttomina. 

Hiusten pesu hoitoaineella. Curly Girl Method -hoidon ytimessä on hoitoainepesu ja siksi hoitoaineen valinta on tärkein osa rutiinin aloittamista. Hoitoaineella ikään kuin kaksoispuhdistetaan hiukset: ensin hiuspohja hierotaan puhtaaksi hoitoaineen ja veden kera ja huuhtelun jälkeen hiuksiin levitetään hoitoaine normaalisti. Curly Girl -metodissa hiukset osioidaan valuvan märkinä ja hoitoaine levitetään niihin niin, että jokainen osio on varmasti täysin hoitoaineessa. Hoitoainetta ei huuhdella kokonaan pois, vaan osan on tarkoitus jäädä hiukseen sitomaan kosteutta.

Myös hiuksiin jätettävän hoitoaineen ja kiharaa tukevan muotoilugeelin voi levittää vettä valuviin, täysin märkiin hiuksiin. Tämä edesauttaa hiusten pysymistä kiiltävinä ja kosteutetun tuntuisina. Hoitoainepesun jälkeen hiukset voi sormin tai harvalla afrokammalla haroa auki, kuitenkin välttäen hiusten vetämistä. Hiusten kuivaus Curly Girl Methodin tapaan. Parhaiten hiusten kuivaus onnistuu, kun ensin imeyttää niistä suurimman osan vedestä pehmeään, puuvillaiseen T-paitaan tai hiusturbaaniin, jonka mikrokuitumateriaali on erityisen hellävarainen hiuksille. Tätä vaihetta Curly Girl -gurut kutsuvat "ploppaamiseksi". Tämän jälkeen hiusten voi antaa ilmakuivua vapaina puristellen niitä latvoista tyveen päin: tämä auttaa kiharaa muodostumaan hiukseen.

Mikä ihmeen "cast"? Mikäli hiuksiin on levitetty runsaasti geeliä pesun jälkeen, alkaa hiuksiin niiden kuivuessa muodostua kova kuori ("cast"). Kun hiukset ovat täysin kuivat, voi geelikuoren varovasti hiuksia puristellen rikkoa. Geelikerros ikään kuin sulkee kosteuden sisälleen ja cast-tekniikalla saakin usein kauniit, erotellut ja viimeistellyt kiharat. Geelin sijaan voi etenkin kovin hauraissa ja kuivissa hiuksissa käyttää alkoholitonta muotovaahtoa, joka auttaa pitämään kiharat hyvinä pidempään. Pesujen välillä kiharoita voi virkistää kastelemalla ne kevyesti vedellä ja puristelemalla kuivaksi. Curly Girl -metodissa suositellaan harvaa pesuväliä ja yleensä mitä kiharammat hiukset, sitä harvemmin pesua suositellaan suoritettavaksi. On kuitenkin täysin ok kuunnella omaa hiustaan ja tarkkailla hiuksen kuntoa eri pesuväleillä: se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi kolmannelle. Ei se auttanut kun lompsia kauppaan ostamaan tuotteita, joiden metsästäminen oli yllättävänkin haastavaa. Kaikki metodissa käytettävät perus marketti tuotteet tuntuivat olevan joka paikasta loppu. Siinä kauppoja kierrellen sit lopulta löytyi kaikki tuotteet mitä itse näin tarpeelliseksi ostamaan. Itsellä menee herkästi laineelle hius joten ajattelin tosiaan että olisi hauska kokeilla tätä juttua. No ekassa pesussa en saanut aikaiseksi kun kauhean kiharan takkukasan. Toinen pesu taas oli ihan muuta. Luulin omaavani piikkisuoran tukan joten yllätyin suunnattomasti kiharan määrästä minkä toisella pesu kerralla sain loihdittua hiuksiini. Metodin ylläpitäminen on kauhean työlästä ja itsellä kuivuu hius sen verran hitaasti että en jaksa metodia koko ajan ylläpitää, mutta  olen huomannut metodin aikana sen että hiukseni ovat paljon paremmassa kunnossa. Kuivaan edelleen hiukseni t-paitaan, mikä saa aika surkuhupaisaa palautetta välillä niin lapsilta kuin mieheltäkin jonka paidan olen tähän tarkoitukseen ryövännyt itselleni.  Hiukseni voivat hyvin ja ehkä en raskikkaan alkaa vielä leikkaamaan tätä kuotaloa lyhyemmäksi. 

-Janita

Yö oulussa

Harvemmin tulee irtaannuttua kotoa ja lähdettyä päivän reissua pidemmäksi aikaa minnekkään kotoa. Kauan sitä suuniteltiin ja päivää mietittiin ja  vaihdettiin, mutta siten lyötiin päivä lukkoon. Ei me poikien kanssa oulua pidemmälle lähdetty, mutta mukava yhden yön reissu oli kuitenkin. Hennan luo sitten majoituttiin yöksi. Automatkallakaan ei ollut pitkäveteinen vaan vanhempi pojista piti puhepuolesta huolen ettei vaan tullut tylsää hetkeä. Nuorempi sen sijaan otti rennosti nukkuen koko matkan, mitäpä sitä itseään turhaa hereillä rasittamaan. Perille päästiin ja tavara paljouden kanssa sitten hissillä oikeaan kerrokseen. Nuorempi pojista ihmetteli vähän hissiä, sillä ei ole sellaisen kyydissä ollut kuin viimeksi vauvana ja sitä tuskin tosiaan muistaa. Hauskinta oli se kun sai itse painaa nappia, josta tulikin sitten kauhea kilpailu kumpi kerkeää ensin. Onneksi vanhempi osasi kunnioittaa vuorottelua eikä nopeampana painellut nappeja ensin. Siinä sitten syötiin, käytiin jäätelöllä herkuttelemassa minetin jäätelöllä. Itse kun en ole löytänyt mistään kaupasta bountyn kookos jäätelöä piti sitä simosta asti lähteä ouluun syömään. Pojatkaan eivät valittaneet vaan jäätelöt katosivat kyllä aika vauhdilla parempiin suihin. Kaupan kautta sitten takaisin Hennan luo josta sitten pienen välipalan jälkeen lähdettiin mummolaan saunomaan. Hyvät oli löylyt ja kello alkoi oleen sen verran paljon että auton nokka kohti Hennan kämppää ja nukkumaan. Seuraavana päivänä olikin pojille sitten ohjelmaa tiedossa, sillä lähdettiin käymään Leo leikkimaassa ekaa kertaa. Muutamaan otteeseen ollaan hop-lopissa käyty ja paikkana oli kyllä ehkä jopa parempi. Paikka ei ollut niin suuri että periaatteessa vanhemman muksunkin olisi voinut päästää itsekseen menemään ilman että olisi hukkaan mennyt. Mutta ekaa kertaa kun oltiin niin liikuttiin porukassa. Ilma alkoi olemaan sen mukainen että piti rientää jo kotimatkalle, sillä kauheessa lumisateessa ei oikeen innostanut kesärenkailla paljon ajella. Siinä kuitenkin pieni välipala ja sen jälkeen olikin kotimatkan vuoro. Kyllä pojilla uni maittoi kotimatkalla kun pääsivät purkamaan ylimääräistä virtaansa pois. Oli mukava reissu vaikka lyhyt olikin. Sai vähän vaihtelua omaan arkeen. Seuraavaa reissua odotellessa.

-Janita

Asia mitä en voi vastustaa!

Vuosi vaihtui ja uudenvuoden lupaukseksi tuli taas annettua karkkilakon pitäminen vähintään se vuosi. Hyvin on mennyt ja sortumisia ei ole tullut, joten lupaus pidetty ainakin tähän asti. Muutenkin pyrkinyt välttämään turhaa sokeria ja herkkuja, mutta minultakin löytyy heikkous jolle on todella vaikea sanoa EI. Kakut! Jos joku pyytää kahville/teelle ja paikkana sattuu olemaan konditoria ym. leivospaikka niin ei siinä pysty juomaan teetä ilman minkäänlaista suupalaa. Kestosuosikeiksi onkin kemin seudulta tulleet Miorita ja Cafe hertta kemi. Ykköspaikkaa pitää yllä edelleen hertan porkkanakakku joka on aivan taivaallista. Kannattaa kokeilla jos ei ole vielä käynyt maistamassa suosittelen lämpimästi. Tässä on nyt tullut herkuteltua ehkä liiankin useasti kahvien merkeissä kyseisissä paikoissa, mutta paheensa kullakin. Mikä olisi sen parempi kuin istuutua hetkeksi ja nähdä kavereita lämpimän teen ja kakkupalan merkeissä. Minä en ainakaan kieltäytyisi!

Leipuri hiivat

Päivä mennyt mukavissa merkeissä vaikkakin välillä vähän villimmän puoleisesti. Päivän ohjelmaan saatiin rauhoitusta hetkeksi kun päätettiin muksujen kanssa leipasta vähän porkkana sämpylöitä. No ilman sotkuahan siinä ei vältytty ainakaan jauhojen kanssa, mutta aina voi siivota. Siinä ekaksi raastettiin vähän porkkanaraastetta, josta raastettavia porkkanoita  kyllä välillä katosi enemmän parempiin suihin kuin itse raasteeseen. Ainekset saatiin sekoitettua taikinaksi ja jätettiin taikina sitten kohoamaan. Itse sämpylöiden leipominen olikin sitten se hauskin osuus ainakin nuoremmasta. Taikinaa oli kiva puristella käsissä ja sämpylöiden ulkonäkö olisi jäänyt melko surkuhupaiseksi jos itse en olisi vähän pyöritellyt pyöreämpään muotoon. Kävi siinä joku vähän jo pyöriteltyjä sämpylöitä vähän litistelemässä parempaan muotoon. Nuorempaa ei vissiin miellyttänyt tuo muoto. Malttamattomana kumpikin kävi vaanimassa uunin edessä kurkistellen että jokos ne sämpylät olisi valmiita ja pian niitä päästiinkin maistamaan. Hyviä tuli ja isillekkin jäi iltapalaksi vielä sievoinen määrä syötäväksi. Ensikerralla pitää tehdä pienempi taikina tai isompia sämpylöitä.

Ohje:

5dl vettä
3 isoa porkkanaa raastettuna
10-12dl vehnäjauhoja
25g hiivaa tai pussi kuivahivaa
1rkl siirappia/sokeria
1tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä

- Janita

Kokki kolmonen keittiössä

Siinä minä seisoin keittiössä tuijotellen eteeni nostettua vakumiinpakattua lihakönttiä. Siitä olisi tarkoitus taikoa ruokaa. Niin kauan pystyin pysymään erossa tästä kauan välttelemästäni raaka-aineesta, mutta siinä se nyt oli nokkani edessä. Välttelyn syy on tietty se ettei kädentaitoni keittiön puolella ole mitään tähtitasoa. Yleensä haastavamman ruuan kokkaaminen joko päätyy mauttomaan lopputulokseen tai totaaliseen katastrofiin. Siksi tähän asti olen vältellyt tämän raaka-aineen käyttöä peläten sen täydellistä pilaamista. No aikani nettiä selaten päädyin tekemään hirvi stoganoffia. Ainekset kaupasta ja lihan kimppuun. Löysin netistä helpon reseptin, jota muokkasin vähän omaan käyttöön sopivammaksi jättämättä kuitenkaan enempiä raaka-aineita pois. On aika astua pois mukavuusalueelta.

Lihan pilkkomisen jälkeen pannulle kaadoin vähän öljyä ja leikkasin pienen palan voita makua antamaan. Lihoja siinä sitten herken ruskitaessa lisäsin hieman mausteeksi suolaa, pippuria ja riistamaustetta.

Lihojen ruskistamisen jälkeen kaadoin lihat pataan, pilkoin sipulin, kaadoin sekaan tomattipyreen sekaan ja lopuksi keitin vettä johon sekoitin lihaliemikuution jonka kaadoin muiden mukaan pataan. Sekoirus ja uuniin 2 1/2 tunniksi.

Aikani sitten siinä touhusin ajan kuluksi muksujen kanssa. Hoidin ilta toimet ja laitoin muksut nukkumaan. Aika oli täynnä ja pata pois uunista. Hyvältä tuoksuu. Lopuksi lisäsin sitten sekaan pienemmäksi pilkotut suolakurkut ja smetanan. Kauan mietin että jätänkö smetanan pois, mutta aika kokeilla uusia makuja. Koemaisto! Mitä olen mieltä.... Aika hyvää näin amatööriltä! Taidan jatkossakin kokeilla hieman haastavampia ruokalajeja, mutta lähi aikoina turvaudun tuttuihin ja turvallisiin resepteihin, ilman epäonnistumisia.

Ohje:

700g hirvenlihaa
1 sipuli
1dl tomaattipyrettä
500ml lihalientä
200g suolakurkkuja
1prk smetanaa
öljyä/voita paistamiseen
Mausta makusi mukaan.

Tarjoile pottujen tai riisin kanssa

- Janita 

Rakkaudesta lajiin

Ompelu, tuo ihana harrastus, joka on vapaa päivien ajanviete kaikkien muiden harrastuksien ohella kulkenut mukana nyt useamman vuoden. Tämä harrastus on saanut oman luovuuden näkyä muuallakin kun vain valokuvissa ja paperilla. Se fiilis kun näkee oman " luomuksensa" käytössä on ihan paras. Ja ne kehut kun omaa kädenjälkeä kehutaan ja saa muutenkin positiivista palautetta. Tämä on harrastus mistä todella nautin ja tykkään. Tykkään myös ilahduttaa muita ompeluksillani, joten siitä se idea sitten lähtikin. Netti tutun kanssa sovittiin että tehdään ompelu vaihtarit. Kumpikin ompelee toisen lapselle jotain pientä. No itsellähän alkoi inspiraatiot kukkia ihan pursuamiseen asti. No pian löysinkin itseni vakio kangaskaupastani vaikka koittanut karttaa sitä viimeiseen asti, sillä en IKINÄ pääse sieltä ostamalla vain hakemaani kangasta vaan lähden aina täyden pussukan kanssa. Paheeni ei ole kengät, korut sun muut shoppailut vaan kankaat! Mitä hellyyttävimpiä ihanuuksia oli taas tullut ja no niinhän siinä tosiaan kävi et tuli ostettua muutakin kun vain se hakemaan lähdetty kangas. Mutta takaisin asiaan. Kotiin päästyäni tongin kaavapaperin ja kaava-arkin esiin ja aloitin piirtämällä oikean kokoiset kaavat ja ei muuta kuin työntouhuun!

Kauan emmin kyllä että tuleekohan liian synkkä, mutta
päätin pysyä kuitenkin suunitelmassa.

Niin tykkään näistä ompelulapuista
mitä ostin jyväskylänkangaskaupasta.
Näillä voi omat työt viimeistellä kivasti.

Valmis. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen
ja toivon että on myös mieleinen vastaanottajalle.

Jotenkin se jäi kuitenkin kaihertaan että ompelisin vain toiselle lapselle, joten en voinut vastustaa kiusausta ja ommella myös isommalle lapselle jotain. Joten kaivoin kaapista kangasta ja kaavat. No siinä ei kauaa nokka tuhissut kun syntyi vielä lähtevään pakettiin myös housutkin toiselle pienelle. Mukavampihan se on molempien saada jotain uutta päällepantavaa. Saampahan vanhempia kankaita pois lojumasta ja saa tilaa uusille.

Vaatteiden viimeistelyä.

Valmiit vaatteet. Jään odottamaan mitä vastaanottaja tykkää.
Ihana saada piristää muiden päivää tälleen. Seuraavia
ompeluksia odotellessa. 

- Janita

Valoa tavotteille!

No nyt se on virallista! oulun väriestejuoksuun osallistuttu kera tiimikavereiden! Me kyl nii pidetään hauskaa tuolla tapahtumassa. Tämä motivoi enemmän treenaamaan itseä kuntoon. Nolohan se olis jäädä muista jälkeen. Kotona lihastreeni harjoituksia tehdessä ja ulkona hölkkäillen, jospa sitä pikku hiljaa sais peruskuntoa paremmaksi. No tuleman näkee mihi kuntoon sitä kerkee ittensä saaha. Tapahtumaan ei kuiten oo ku pari kuukautta aikaa. Mut innolla jo odotan tulevaa!

-Janita

Mitä meille kuulu?

Viimeisestä postauksesta on kulunut jo aikaa. Kirjoittamiselle ei vain ole ollut aikaa. Nyt tuntui oikealta hetkeltä istua tietokoneen ääreen ja kirjoittaa. Niin monesti se on käynyt mielessä, mutta aikaa ei ole ollut. Mutta mitä meille nykyään kuuluu? Meille kuuluu hyvää. Perheeseemme syntyi miesvoimistusta joulukuussa 2017 ja sukunimikin tässä on ehtinyt jo vaihtua elokuussa 2018. Meillä menee siis hyvin. Pojat kasvaa nopeaa vauhtia ettei tässä meinaa pysyä edes perässä. Itselle on tullut asetettua tavotteita taas pitkästä aikaa. Liikunta on pysynyt monipuolisena harrastuksena jo pitkään, kesäkuntoon tässä kovasti yrittää itseään saada, mutta ressiä en tästä ota. Tavoitteeksi olisi osallistua väriestejuoksuun oulussa kesällä. Sitä varten olisikin nyt tarkoitus kuntoa vähän kohennella. Ratsastuksen aloitin taas tauon jälkeen ja olen enemmän kuin nauttinut siitä! Se tulee kyllä jatkossakin olemaan yksi osa harrastuksia. Ompeleminen on ehkä tämän hetkinen aktivisin harrastus jota pitänyt yllä. Ihana päästä taas ompelemaan kesävaatteita pitkän talven jälkeen. Kesää täällä odotellaankin jo kovasti.Siksi päiviä piristää ihanasti auringonpaiste ja siitä huokuva lämpö. Vielä saa odotella kevyempien vaatteiden saamista päälle tuon ulkona kasoittain lymyävän lumen takia, mutta aurinko on hyvin jo tehnyt tehtävänsä ja kesää kohti jo mennään! Valokuvaamista harrastan aina kun aikaa sille on. Pääsääntöisesti se painottuu mukana kulkevan puhelimen käyttöön, mutta joskus jopa järkkäri on mukana. Kesällä sitten koittaa aktivoida sitäkin harrastusta hieman enemmän. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ostaa hieman laadukkaampi kamera tuon nykyisen tilalle, joten säästämistä riittää. 

Mitä olen touhunnut tässä kuluneiden vuosien aikana? Kotona on tullut poikien kanssa oltua siihen asti kun nuorempi täytti vuoden. Pääsin nimittäin töihin huskyfarmille ja siitä alkoikin poikien päiväkoti taival. Aluksihan siinä oli sulattelemista puolin ja toisin. Pojat sopeutuivat yllättävänkin hyvin uuteen arkeen. Äidille se taisikin olla isompi sopeutuminen kuin lapsille. Ongelmia ei ole ollut ja ovat paljon kehuja saaneet reippaudestaan. Vähänhän se naurattaa itseä, että koira-allergisena löydän itseni  huskyfarmilta töistä. Mutta allergialääkkeiden voimalla mentiin ja oli kyllä mahtavaa hommaa. Kausihan on jo loppunut, mutta seuraavaa kautta odotellessa. Mahtavinta oli päästä tutustumaan erinlaisiin ihmisiin, hyödyntämään englanninkieltä, koirien hoito ja se kun pääsi välillä itsekkin ajelemaan. Vauhtia kyllä riitti! Nyt sitten työt painottuneet taas avustaja puolelle. Tykkään tehdä töitä ihmisten kanssa. En jostain syystä näe itseäni toimisto- tai kauppatyöntekijänä. Istuminen ei oo mun jutttu. Mutta oikein mukavaa pääsiäistä kaikille ja mukavaa kesän odotusta!

- Janita

Kesälomareissu

Kello soi aikaisin aamulla. Se puolivuotta sitten suuniteltu kesälomareissu alkaisi tänään. Aamupalan voimin itsensä laittoon ja loppujen tavaroiden pakkaus bussiin. Sitten tankin kautta hakemaan muu poppoo mukaan. Kaikki kyydissä ja bussin nokka kohti Kalajokea. Matka meni mukavissa merkeissä perille asti. Pojat nukkuivat puolet matkasta ja viihtyivät muutenkin kumman hyvin kyydissä. Kalajoella pysähdyttiin syömään jonka jälkeen kierrettiin vähän paikkoja. Tarkoitus olisi ollut pysähtyä Jukuparkissa, mutta ilma ei meitä suosinut joten kiersimme lähi aluetta ennen matkan jatkumista Alahärmää. Kalajoella oli kyllä kieltämättä kivat merimaisemat ja aktiviteettiä olisi ollut kyllä vauvasta vaariin, mutta matkan täytyi jatkua. Illasta oltiinkin sitten perillä Alahärmässä. Iltakävelyksi käytiin vähän kävelemässä läheisellä kaupalla ja tutustuttiin camping alueeseen. Ulkoallas oli kuin suoraan ulkomailta. Seuraavana päivänä oli vauhdikas päivä Powerparkissa. Aika kului nopeasti ja useammassa laitteessa porukka kävi itseäni lukuun ottamatta. Tälläkin reissulla sain pysytellä visusti katselulinjalla. No ensikerralla sitten. Sadetta karkuun lähtiessä matka jatkui kohti Naantalia. Oltiin vasta myöhään illalla perillä, joten perille päästyä saikin laittaa suoraan nukkumaan. Seuraavana aamuna lähdettiin porukalla käymään Muumimaailmassa. Paljon oli paikka muuttunut mitä lapsuuden ajoista muistaa kun on käynyt. Paljon oli uusia hahmoja, paljon oli tullut uusia nähtävyyksiä ja ruoka, sekä kauppa paikat oli monipuolisempia. Mukavia muistoja tältäkin reissulta kuitenkin tarttui mukaan. Lapset tykkäsi kuin myös aikuisetkin. Naantali oli myös paikkana kaunis kaupunki. Aika kului nopeasti ja pian oli taas ilta. Seuraavana päivänä sitten ajo Kuopioon. On sitä saanut istua bussissa ja samalla nähyt hienoja maisemia. Torstai iltana saavuttiin sitten Rauhalahteen. Tosi nätti camping alue.

Parhain oikeastaan koko reissun paikoista. Perjantaina lähdettiin käymään Kuopion torilla.Meille sattui oikein nätti ilma. Torille mentiin paikallisella bussilla jolla ei ollut pitkä matka keskustaan. Torilla oli paljon porukkaa ja erinlaisia kojuja sekä ruokapaikkoja. Kierrettiin torilla paikat läpi ja lähdettiin käymään vielä rannalla. Sieltä olisi päässyt paikallisella pikkulaivalla takaisin Rauhalahden camping aluetta, mutta torilla piti vielä käydä ja meidän harmiksemme uhkaavan näköisiä pilviä ajelehti kohti. Kauhea kaatosade ja ukonilmahan niistä puhkesi. Kauhealla kiireellä loput ostokset ja bussilla takaisin. Vähänhän siinä kastui, mutta illalla oli onneksi taas nätti ilma. Käytiin rannalla vähän kahlomassa vedessä ja pelaamassa vähän minigolffia. Loman viimeinen päivä oli pulkassa. Seuraavana päivänä olikin jo kotimatka. Kotimatka meni siinä missä muutkin ajot, vähän alkoi jo lapsia kiukuttaan paikoillaan istuminen, mutta kotiin päästiin kuin päästiinkin. Mukava reissu, mukavassa seurassa. Ensivuonna uudelleen jos vain tuuri sallii kesälomien suhteen.

- Janita

Se ihana kamala raskausaika

Aamulla havahdut ääneen joka kantautuu toisesta huoneesta "äiti" pikkumies on herännyt. Siinä vähän ensin oiristellessa ylös sängystä. Oven raosta kurkaten pikkuinen pörröpää seisookin jo sängyssään valmiina sieltä pois nostamiseen ja aamutoimien aloittamiseen. Pieni veikeä virne naamalla. Pottailun kautta aamupalan tekoon. Pienten jalkojen tömistely kuuluu perästä. Sitä monesti pysähtyy teekupin ääressä miettimään että 2015 sitä siunaantui tuon pienen pojan äidiksi. Monet itkut on itketty  ja naurut naurettu. Poika kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Sanoja tulee enemmän ja enemmän sekä lauseita yritetään jo muodostaa. Mutta perhearki muuttuu taas loppuvuodesta kun perheeseen syntyy toinen pienokainen vauhdittamaan arkea. Odotus aika on ollut aivan erinlainen kuin aiempi. Ensimmäiset 10 viikkoa menikin ahkerasti posliinipyttyä halaillessa. Nyt on peräti voinut alkaa nauttimaan jo raskaudesta. Kokeilemalla on saanut kokeilla mitä voi syödä ja mitä ei. Mitään makeaa tänä yksiön asukas ei suvaitse tän mamman syövän saati mitään kovin rasvaista tai mausteista. Tässä on monelle herkulle saanut sanoa hetkeksi bay bay! Mutta eipä ole tehnyt edes mielikään. Jos on mennyt syömään jotain makeampaa niin sitten on saanut kärsiä seuraukset kovan närästyksen merkeissä. Hemmoittelen itseäni sitten synnärillä irtokarkkipussilla! Kovasti jo odoteltu rakenneultraa joka elokuun alussa. Mahdollisesti näkee kumpi pallero se sieltä tulee, mutta en odota kumpaakaan vaan kumpikin on tervetullut kunhan olisi terve. Eniten jännittää se että pääseekö tänä vuonna viettämään joulun kuitenkin kotona. Olisi tympeä viettää se sairaalassa, mutta toivotaan parasta et pienokainen syntyisi ennen joulua laskettuna aikana tai aikaisemmin. Pääsisi sitten aattoa viettämään perheenjäsentä rikkaampana. Toivotaan että loppu raskaus menisi mukavasti.

- Janita

Käsitaitoja

Synttärit tuli ja meni. Turhaan niitä ressasin kun niinkin hyvin menivät. Poika täytti vuoden ja toinen vuosi startannut mukavasti. Kiitos kaikille vieraille jotka pääsivät paikalle juhlistamaan ja muistivat meidän pientä miestä. Ja kiitos siskolle kun oli valmistelemassa kaverina juhlia ja saatiin onnistunut juustokakkukin onnistumaan vaikka ihka ensimmäinen olikin. Ja kiitos kaverille kun leipoi niin kauniin kakun joka sai paljon kehuja ulkonäöstään ja maustaan! Oli pieni herra kovin väsynyt juhlien jälkeen ettei tarvinnut kuin vaihtaa vaatteet ja pudottaa petiin. Mutta vaikka olenkin paljon kuvia herrasta ottanut ja paljonkin olen kehuja kuvista saanut niin voin vain sanoa et oli haastavin kuvaus yritys ikinä kun pojan 1.v kuvia yritin saada otettua. 2h yrittämisen jälkeen sain kun sainkin muutaman onnistuneen kuvan. Kaikista niistä yli 300 kuvasta oli onnistunut edes muutaman. Herra ei millään tahtonut paikoillaan pysyä vaan kovasti kamera kiinnosti ja olisi tahtonut itse ottaa sillä kuvia. Kovasti kuitenkin odotan joulua. On ollut ihana kun on saanut kotiin laittaa jo joulua vähän esille. Joulukortit on jo tilattu ja ovat enää postitettavana. Lahjojakin on jo päässyt paketoimaan ja sekun sattuu olemaan minun lempipuuhaa. Ihan kokeeksi kokeilin tehdä soodataikinaa kun siitä niin moni puhunut täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja olihan se pakko itsekkin kokeilla. No siitä sitten väsäsin jokaisen joulupakettiin oman nimilapun jotka pääsevät sitten koristamaan jokaisen omaa pakettia kunhan saa ne ensin ostettua ja paketoitua. Isänpäivälahjaksi tehtiin pojan kanssa soodataikinasta kädenjäli taulu ja sai sen kanssa värkätä että sai yhdenkään onnistuneen jäljen painettua ilman että poika ruttaisi koko taikinakönttiä. Sen verran sinnikko kun olen niin sain onnistumaan. Toinen villitys mikä netissä levinnyt on tuo kutistemuovi ja sitäkinhän oli ihan pakko kokeilla. Ei muuta kuin tussit esiin, piirtämään ja uunissa kutisteleen. Kivoja avaimenperiä saa kätevästi tehtyä. Jos niistä kehittelis jotain mahdollisia pieniä lahjoja.

Soodataikina

1dl ruokasoodaa

1/2 dl maissitärkkelystä
1dl vettä

Kiehauta ainekset kattilassa kunnes paksuuntuu, siirrä
erilliseenkulhoon jähtymään. Kun taikina
jäähtynyt ei muuta kuin taiteileen.

-Janita-

Kuulumisia

Päivät kuluu suht nopeesti. Kohta se kauan odotettu ja kauhistettu hetki koittaa. Pertun 1-vuotis synttärit. Kutsut postitettu ja kaikki juhlia varten hommattu. Leipomukset sitten leipoa samalla viikolla kun synttärit on. Niin tuo meän pieni mies kasvaa. Kävellään ja juostaan jo puolijuoksua eteenpäin. Pyllähdykset ei haittaa vaan nousee ylös ja matka jatkuu. Autot on ollut kova sana nytten. Kauhea pärinä vaan kuuluu kun poitsu konttaa auto kädessä pitkin lattiaa ❤ Kerhossa ollaan ahkersti käyty ja itse ollut vetäjänä itsenäisesti jo kahdella kerralla. Ei se niin paha ollu ku ekaks luulin. Mukavia äitejä lapsineen niin mikäs siinä. Tällä viikolla onkin sit syysloma kerhosta mut ensviikolla taas kerhoillaan. Askarteluja kovasti kehitelly. Toistaseksi ollu enemmän äideille ja isommille lapsille, mut koittanut kehitellä myös pikkuväelle jotain. Tykkään kyllä ja kiva että omalla paikkakunnalla on tällainen mahdollisuus viettää aikaa muiden vanhempien kanssa. 

Joulukin se sieltä pikkuhiljaa hiipii päivä päivältä lähemmäs. Joululahjoja jo pikkusen hommaillut ja kirjoittanut listää mitä kenellekkin. Olis mahtava viettää tuttavaporukalla pienet nyyttärit jossain vaiheessa. Tässä pitäis alkaa pojallekki hommaamaan tonttupukua että saisi mahdollisia joulukorttikuvia otettua. Olis hyvä saada nekin hommattua ajoissa ettei sit tule kiire. Kun malttaisi vielä odottaa nii pääsisi laitteleen joulua kotiin pikkuhiljaa. Pitäis käyä mettästä valkkaan kuusiki valmiiksi ettei se tarvi kuin hakea kun joulu on lähempänä. Saapas nähdä saako joulukuusi olla rauhassa vai kuinkakohan poika antaa haipakkaa sille. Sitä odotellessa. 

Ratsastamassa olen myös käynyt säännöllisesti. Kerran ollaan päästy mastossa käymään ja tykkäsin. Sai revittää ihan kunnolla. Meinas jäädä jälkeen mut laukkaamalla vaan toiset kiinni. Mahtava elämys kertakaikkiaan. Huomenna taas tallille ja maastoon mennään. Huomista innolla odottaen. Kyl tuo ratsastus on vaan nyt ykkösharrastus kun tanssimassa ei oo kunnolla päässy aikoihin. Mut eiköhä täsä viel pääse pyörähteleen vielä. Mut mukavaa syksyn jatkoa vaan kaikille ❤

 - Janita-

Uutta harrastusta kehiin

Sain kerättyä rohkeuteni ja pääsin käymään tallilla. Kaksi kertaa olen jo käynyt tunneilla ja voi että tää mamma tykkää! Tuo mun hevonenki millä saan ratsastaa on kyl niin paras mahdollinen. Ihana luonne ja muutenkin niin täydellinen pakkaus. Joka viikon kohokohta ollut. Onhan se mukava kun on välillä sitä omaa aikaa! Muuten viikkot mennyt tässä suht nopeesti ja mukavissa merkeissä. Pojan kanssa käyty kerhossa ja ollaan siellä saatu uusia tuttavuuksia vanhojen lisäksi. Askartelupiiri on pyörint ja yllättävänkin moni on tahtonut askarrella. Tässä olisi vielä suunitteilla jollekkin kerralle mahdollisten kerhokuvien ottamisa. Moni olisi ainakin kiinnostunut ja päiviä koitetaankin katsella ensikerralla. Suurin osa päivien ajasta menee pojan kanssa olemiseen, kodin siisteyden ylläpitämiseen ja ruuanlaittoon. Mutta on se niin ihana kun mies jaksaa nähdä vaivaa ja hemmotella. Yhtenä iltana sain istua valmiiseen pöytään kun toinen ihana oli valmistanut vartavasten meille illallista. Alkupalaksi oli vesimelonista, limestä ja omenasta valmistettu juoma. Pääruuaksi oli kievinkanaa ja pottumuusia ja jälkiruuaksi appelsiini pannacotta. Hyvällä ruokahalulla söin ja oli hyvää. On tuo mun mies aikamoinen oma masterchef. Syksy menee menojaan, lehdet lakastuu ja tuuli repii ne irti puista. Ilmat on alkaneet viilentyä ja pieniä aamupakkasiakin jo ollut. Pirun ranteet alkaneet myös vaivaamaan taas. Pitkin päivää pientä pakotusta ranteissa ja sormien nivelissä. Ja voi sitä pakotuksen määrää kun unohdat hanskat kotiin ja kädet saa kylmää. Kohta se talvi sieltä tulee ja joulu! Kauheasti jo kysellyt kaikilta mitä tahtoisivat lahjaksi että kerkeää hyvissä ajoin alkaa hommaamaan. Jotain pientä aina kaikille ^^ Itse ollut vähän väsynyt taas vaihteeksi kun poitsu tekee hampaita ja eilen vieroitettiin tutista. Pientä protestointiä on ollut havaittavissa, mutta ei kai se kauaa jaksa. Toivotaan ainakin. Yöt nukkunut jo onneksi hyvin ja eilen laittoi nukkumaan ilman tuttia ja nukkui hyvin koko yön. Tänään se ei ollut kuin kantaa petiin ja oli ihan valmis paketti. Eiköhän se tutti unohdu. Tulipa tuossa kaivettua taas piirustusvehkeetkin kaapista jos sitä koittas jotain paperille saada aikaiseksi, mutta inspiraatiota odotellessa!

- Janita-

Ulkoilua ja hemmottelua

Viikko lähenee taas loppuaan ja on kattanut sisälleen paljon. Ulkoilemassa ollaan käyty aina kun säät ovat sallineet. Useampaan otteeseen ollaan käyty kävelemässä metsässä ulkoiluttamassa koiria. Lyytiä treenauttaa alkavaa hirvikautta varten. Huttunen ollut vaan mukana päästelemässä höyryjä. Muutaman litran sitä sai puolukkaakin poimittua kasaan, mutta vielä pitäisi vähännjaksaa poimia talvivarastoon. Kävelyllä ahkerasti käynyt ja silmäillyt tuohon n. 500m päähän muuttaneen naapurin hevosia. Jos sitä uskaltaisi joku kerta käydä tutustumassa ja jos sitä joskus vielä pääsisi ratsastamaan kun tallitoimintaa meinasi alkaa tuossa pyörittämään. Jamikä onnen potku et ihan meä naapuriin. Tykkään tykkään tykkän. Nyt pitää alkaa keräämään rohekutta!

Keskiviikkona ajettiin myös mutka torniossa hakemassa poitsulle tilavampi ja isompi istuin. Tuo kun ei enää viihdy tuossa kaukalon makuuasennossa. Nyt taittuu matka ku matka kun näkeekin paremmin. Pikkumies on ollut ainakin tähän mennessä tyytyväinen ja toivotaan että on jatkossakin. Torstaina starttasi se kauan odotettu kerho. Vähän kävijöitä oli ekalle kerralle, mutta eiköhän sitä porukkaakin paikalle ajaudu kuhan syksy starttaa paremmin käyntiin. Mukava oli nähdä jo keväällä tutuiksi tulleita pieniä jotka kesän aikana olivat kovasti kasvaneet. Pertulla riitti leikkejä ja kavereitakin. On tuo kyllä yksi sosiaalipommi kun ei vierasta ja heti on menossa tekemään tuttavuutta vaikkei tunne. Tyytyväinen ettei ainakaan vierasta. Syksyssä on ihanaa kun saa taas polttaa taas kynttilöitä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kun istua iltaa kynttilän valossa. Se kun tuo niin ihanasti tunnelmaa ja kun polttaa tuoksukynttilöitä niin se ihana tuoksu leijailee sitten koko talossa. Itse tykkään erityisesti nuista partyliten hunajameloni tuoksukynttilöistä. Itsellä iski tuossa eilen illalla kauhea makeanhimo ja kaappeja tutkien ei tahtonut löytää mitään hyvää. No sitten muistin kun Hennan kanssa yhdesti tehtiin mukikakkuja ja no pakkohan sitä piti nettiä alkaa selaan ja katsoa löytyykö kaikki ainekset kaapista ja minun onnekseni löytyi! Ei muuta kuin ainekset kulhoon, sekaisin, kuppiin ja mikroon. Sitten vielä jäätelö kruunasi sen herkun. Toisenkin olisin voinut helposti syödä, mutta ei makeaa mahantäydeltä niin säästin sen sitten tuolle ahkeralle työläiselle. Mut resepti piti kirjoittaa talteen tulevia makeanhimoja varten. Tässä vielä ohje jos jollakin tekee mieli mukikakkua.

Mukikakku mikrossa  2 annosta

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhoja

1/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl vaniliinisokeria

1 muna

1 rkl maitoa

2 rkl öljyä

Ainekset sekaisin kulhossa, 

laita mikronkestävään kahvikuppeihin,

lämmitä mikrossa 2min

(riippuu mikron tehokkuudesta)

Tarjoile jäätelön kanssa. 

Makeita hetkiä!

-Janita-

Syksy saapuu

Lehdet kellastuu, tippuvat ja tuulen mukana lehdet liitelevät pitkin tienpientaroita. Syksy saapuu hiljalleen. Monta päivää on mennyt sisällä istuessa ja tuijotettua ulos ikkunasta ulkona mylläävää sadetta. En ole niin syksyn ystävä, muuta kuin rakastan ruska-aikaa. Muuten syksyllä on vilpoista, märkää ja synkkää. Kohta saa alkaa kaivamaan paksumpia vaatteita esiin ja pian se alkaa se kerrospukeutuminen kun talvikin saapuu. Ainoana plussana mitä eniten tämän vuoden lopulta odotan on pojan synttärit. Edelleen tuntuu että stressaan niitä vaikka sinne on vielä aikaa. Alustavasti olen kaiken jo suunnitellut valmiiksi, eri asia saankototeutettua ninkuin sunnitellut. Aika näyttää. Yhtenä plussana mitä on voinut tehdä ajankuluksi sisällä sateisella päivällä pojan kanssa leikkimisen lisäksi, niin olen vähän pientä kotijumppaa harrastanut. Pitäähän se väliin keretä vähän punttaamaan niin kroppa pysyy hyvässä kunnossa! Ulos kyllä haluttaisi lenkkeileen, mut nää sateet masentaa ja on vähän esteenä. Ei sitä viitsi itseään ja varsinkaan poikaa lähtee turhaan kasteleen. Kovaa vauhtia tää meän pienimies kasvaa. Kävelee jo niin hyvin tuolla sen taaperolla eteenpäin. Seisoo ilman tukeakin, mutta vielä ei ole uskaltanut ottaa askelia, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee. Kiire ei ole sillä tän perässä on nyt jo hankala pysyy ja seurata ettei mitään tuhoa saa aikaseksi. Ajatella että kohta siitä on jo vuosi kun sain tuon pikku vauhtipiipertajän ensimmäistä kertaa syliin ja sain kutsua itseäni äidiksi. Aika menee todellakin liian äkkiä. En vaihtaisi päivääkään pois. Kuvia on tullut otettua liiaksikkin asti että kovalevy huutaa jo apua kun tila alkaa oleen vähissä. Mutta mahdollisimman paljon tahdon muistoja taltioida kuviinkin niin on mukava vuosien päästä sitten niitä katsoa ja muistella. Ahkerasti olen myös tuota vauvakirjaa täytellyt ja kuvia lisänyt sinnekkin. Saapahan poitsu isompana sit sitä

lueskella. Monet kyselleet että koska menen takaisin töihin? Minulla ei ole kiire vielä, sillä tahdon viettää mahdollisimman pitkään aikaa pojan kanssa kun siihen on mahdollisuus. Niin vähän aikaa lapset on kuitenkin pieniä. Töitä kerkeää tehdä myöhemminkin. Paljon ollaan perheen kesken touhuttu aina kun on mahdollista. Pepekin on päässyt useamman kerran jo käymään mökilläkin. Kunhan tässä taas on vapaata molemminpuolin niin mikä sen virkistävämpää kuin lähteä käveleen mettään, nauttimaan maisemista, paisteleen makkaraa ja vain olla. On se sellainen stressin poistaja kun pääsee luonnon keskelle. Vaikka rauhallisella paikalla asutaankin niin metsässä viihtyy aina. Siellä mieli lepää. Tanssikurssitkin alkaisi nyt syksympänä ja ollaan mietitty jos jatkettaisi niitä. Toisin käydään tutustumassa simon kursseihin ja vetäjiin. Jos on mielusia niin kurssit jatkuu sitten tällä paikkakunnalla. Ikävä tulee kylläKaarinan ja Pasin opetuksia, mutta se on aina se kulkeminen kun matkaa tulee huomattavasti enemmän. No on ollut hyvät opettajat niin siitä on sitten hyvä jatkaa. 

-Janita-

Pieniä ilon aiheita

Viikko vierähti ja vaihtui uuteen. Loppuviikko menikin vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina jännitettiin ja kuunneltiin Rojalin live lähetystä Radio Pookista. Hyvin soittivat pojat akustisesti
pienemmällä kokoonpanolla studiossa. Toivottavasti oli suomen tanssikansa kuulolla. Lauantaina sitten aamusesta lähdettiin Pepen kanssa kohti keminmaata. Ensiksi pysähdyttiin pieni mutka vierailemassa Johannan, Jennan luona. Siinä juopaistiin teet ja Pepe syöpäisi, jonka jälkeen sitten suunnattiin kemin sadonkorjuumarkkinoille vai mitkä ne nyt olivat ^^' No Eemeli tuli sitten vähän myöhemmin ja liittyi seuraksi syömään. Kemistä jatkettiin takaisin keminmaahan, otettiin ulkona vähän kuvia. Perttukin pääsi tekemään tuttavuutta pikku sammakon kanssa. Tai ainakin näin näköetäisyydeltä. Sammakon jos olisi omiin kätösiin saanut olisi se varmaan äätynyt jossain vaiheessa suuhun. Koska kaikkeahan pitää aina maistaa. Emäntä sitten haki Pepen ja me alettiin katsomaan elokuvaa. Toisin vaikeuksia teetti elokuvan valitseminen koska oli sen verran kattava valikoima. No elokuva saatiin päätettyä ja katsoimme sitä siihen asti kunnes minun oli aika lähteä. No ensikerralla mennään elokuviin! Son päätetty! Ilta menikin sitten mukavissa merkeissä porukoilla. Saunottiin, Pepe laittoi nukkumaan ja poikien kanssa sitten höpistiin illasta samalla telkkaria vahaten. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten puolenpäivän aikaan kohti oulua. Mummon ja papan 50-vuotis hääpäivää viettämään. Siinä perille päästäessä laitettiin tavaroita paikoilleen, katettiin pöytä ja pian vieraita alkoikin saapumaan. Oli mukava nähdä sukulaisia joita ei ollut taas vähään aikaan nähnyt. Siinä kerkesi ruparella, maistella tarjoiltavia ja nauttia vain mukavien ihmisten seurasta. Mummo ja pappa muistelivat nuoruuttaan, oli laulu esitystä ja juuri kun oltiin Pepen kanssa lähdössä serkkutyttö esitti mummolle ja papalle tanssiesityksen jota me emme valitettavasti kerenneet nähdä. Toivotaan että joku kerkesi sen ikuistaa videolle. Ilta meni sitten taas saunoessa ja iltaa Peten kanssa istuessa. Oli se mukava päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja käpertymään oman rakkaan viereen. Kerkesihän siinä tulla jo toista ikävä vaikkei kauaa erossa oltukkaan. Uusi viikko starttasi käyntiin. Katsoo mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

-Janita-

Sotkusta taiteeksi

Tällä viikolla ei ole pahemmin ollut suuniteltuja menoja joten aamulla noustessa vaan aamurutiineiden voimin aloittaa päivä. Koittanut suunitella mahdollisia askartelu malleja mitä kerhossa voisi askarrella ikään katsomatta. No helpoin mahdollinen on käden- ja jalanjälki taide. Mitä pienimmätkin voivat harrastaa. Jos kerhossa sattuu olemaan isompia lapsia heidän kanssa voi askarrella jotain vähän vaativampaa. Pepe sai toimia apulaisena mahdollisten mallien suunittelussa. No eihän se aina suju niinkuin suunnittelee. Taiteilu koitui enemmän sotkemiseksi kuin askarteluksi, mutta pääasiahan on että on hauskaa. Useiden yritysten jälkeen saatiin pari onnistunutta jälkeä mistä pystyi sitten tekemään mallikappaleet. Pepellä ainakin oli hauskaa kun sai värien kanssa sotkea, äidille vaan tuli hieman siivottavaa ja pyykkia. Onneksi on pesukone joka soitaa tuon pesemisen minun puolestani. Loppupeleissä sormiväreillä saa paljonkin askarreltua ikään katsomatta. käden- ja jalanjäljistä keksii vaikka mitä kun osaa vain käyttää mielikuvitustaan hyväksi. Me ollaan Pepen kanssa askarreltu jos minkä näköistä korttia pienestä pitäen. Eniten tykkäsin nuista jalanjäljistä joista tuli traktoreita. Niistä tuli synttärikortteja. Mutta vielä on ideoita mitä pitäisi kokeilla. Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä loputtomia ohjeita ja ideoita mitä voi hyvin käyttää myös omissa askarteluissa. Jospas tästä tulee minun ja Pepen yhteinen harrastus tuon valokuvaamisen rinnalle. Askartelu on mukavaa ja varsinkin tän vintiön kanssa kuhan kasvaa vähän tästä niin voi vähän vaativampaa alkaa kokeilemaan. No viikko on ollut jokseenkin vähän raskas kun mikreeni ollut kiusana. Särkylääkkeet onneksi auttaneet, mutta aikaiset aamuherätykset ovat tuottaneet hieman vaikeuksia. Särkylääkkeiden voimin on kuitenkin noustu pikkumiehen kanssa aloittamaan päivä. Neuvolassakin tuossa käytiin ja hyvin oli pienimies kasvanut. Painoi vähemmän kuin itse ajattelin, mutta pääasia et painoa oli tullut. Reipas pieni touhuaja joka kasvaa hyvin. Kauheasti sai kehuja neuvolassa ja lopuksi kiltisti vilkuttikin kun päästiin lähtemään. Vielä olisi muutaman viikkoa kerhon alkamiseen ja jokseenkin innolla odotan sitä. Ompahan tavotteita ainakin syksyä ja loppuvuotta kohden. Siitä on hyvä jatkaa.

- Janita-