Rakkaudesta lajiin

Ompelu, tuo ihana harrastus, joka on vapaa päivien ajanviete kaikkien muiden harrastuksien ohella kulkenut mukana nyt useamman vuoden. Tämä harrastus on saanut oman luovuuden näkyä muuallakin kun vain valokuvissa ja paperilla. Se fiilis kun näkee oman " luomuksensa" käytössä on ihan paras. Ja ne kehut kun omaa kädenjälkeä kehutaan ja saa muutenkin positiivista palautetta. Tämä on harrastus mistä todella nautin ja tykkään. Tykkään myös ilahduttaa muita ompeluksillani, joten siitä se idea sitten lähtikin. Netti tutun kanssa sovittiin että tehdään ompelu vaihtarit. Kumpikin ompelee toisen lapselle jotain pientä. No itsellähän alkoi inspiraatiot kukkia ihan pursuamiseen asti. No pian löysinkin itseni vakio kangaskaupastani vaikka koittanut karttaa sitä viimeiseen asti, sillä en IKINÄ pääse sieltä ostamalla vain hakemaani kangasta vaan lähden aina täyden pussukan kanssa. Paheeni ei ole kengät, korut sun muut shoppailut vaan kankaat! Mitä hellyyttävimpiä ihanuuksia oli taas tullut ja no niinhän siinä tosiaan kävi et tuli ostettua muutakin kun vain se hakemaan lähdetty kangas. Mutta takaisin asiaan. Kotiin päästyäni tongin kaavapaperin ja kaava-arkin esiin ja aloitin piirtämällä oikean kokoiset kaavat ja ei muuta kuin työntouhuun!

Kauan emmin kyllä että tuleekohan liian synkkä, mutta
päätin pysyä kuitenkin suunitelmassa.

Niin tykkään näistä ompelulapuista
mitä ostin jyväskylänkangaskaupasta.
Näillä voi omat työt viimeistellä kivasti.

Valmis. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen
ja toivon että on myös mieleinen vastaanottajalle.

Jotenkin se jäi kuitenkin kaihertaan että ompelisin vain toiselle lapselle, joten en voinut vastustaa kiusausta ja ommella myös isommalle lapselle jotain. Joten kaivoin kaapista kangasta ja kaavat. No siinä ei kauaa nokka tuhissut kun syntyi vielä lähtevään pakettiin myös housutkin toiselle pienelle. Mukavampihan se on molempien saada jotain uutta päällepantavaa. Saampahan vanhempia kankaita pois lojumasta ja saa tilaa uusille.

Vaatteiden viimeistelyä.

Valmiit vaatteet. Jään odottamaan mitä vastaanottaja tykkää.
Ihana saada piristää muiden päivää tälleen. Seuraavia
ompeluksia odotellessa. 

- Janita

Mitä meille kuulu?

Viimeisestä postauksesta on kulunut jo aikaa. Kirjoittamiselle ei vain ole ollut aikaa. Nyt tuntui oikealta hetkeltä istua tietokoneen ääreen ja kirjoittaa. Niin monesti se on käynyt mielessä, mutta aikaa ei ole ollut. Mutta mitä meille nykyään kuuluu? Meille kuuluu hyvää. Perheeseemme syntyi miesvoimistusta joulukuussa 2017 ja sukunimikin tässä on ehtinyt jo vaihtua elokuussa 2018. Meillä menee siis hyvin. Pojat kasvaa nopeaa vauhtia ettei tässä meinaa pysyä edes perässä. Itselle on tullut asetettua tavotteita taas pitkästä aikaa. Liikunta on pysynyt monipuolisena harrastuksena jo pitkään, kesäkuntoon tässä kovasti yrittää itseään saada, mutta ressiä en tästä ota. Tavoitteeksi olisi osallistua väriestejuoksuun oulussa kesällä. Sitä varten olisikin nyt tarkoitus kuntoa vähän kohennella. Ratsastuksen aloitin taas tauon jälkeen ja olen enemmän kuin nauttinut siitä! Se tulee kyllä jatkossakin olemaan yksi osa harrastuksia. Ompeleminen on ehkä tämän hetkinen aktivisin harrastus jota pitänyt yllä. Ihana päästä taas ompelemaan kesävaatteita pitkän talven jälkeen. Kesää täällä odotellaankin jo kovasti.Siksi päiviä piristää ihanasti auringonpaiste ja siitä huokuva lämpö. Vielä saa odotella kevyempien vaatteiden saamista päälle tuon ulkona kasoittain lymyävän lumen takia, mutta aurinko on hyvin jo tehnyt tehtävänsä ja kesää kohti jo mennään! Valokuvaamista harrastan aina kun aikaa sille on. Pääsääntöisesti se painottuu mukana kulkevan puhelimen käyttöön, mutta joskus jopa järkkäri on mukana. Kesällä sitten koittaa aktivoida sitäkin harrastusta hieman enemmän. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ostaa hieman laadukkaampi kamera tuon nykyisen tilalle, joten säästämistä riittää. 

Mitä olen touhunnut tässä kuluneiden vuosien aikana? Kotona on tullut poikien kanssa oltua siihen asti kun nuorempi täytti vuoden. Pääsin nimittäin töihin huskyfarmille ja siitä alkoikin poikien päiväkoti taival. Aluksihan siinä oli sulattelemista puolin ja toisin. Pojat sopeutuivat yllättävänkin hyvin uuteen arkeen. Äidille se taisikin olla isompi sopeutuminen kuin lapsille. Ongelmia ei ole ollut ja ovat paljon kehuja saaneet reippaudestaan. Vähänhän se naurattaa itseä, että koira-allergisena löydän itseni  huskyfarmilta töistä. Mutta allergialääkkeiden voimalla mentiin ja oli kyllä mahtavaa hommaa. Kausihan on jo loppunut, mutta seuraavaa kautta odotellessa. Mahtavinta oli päästä tutustumaan erinlaisiin ihmisiin, hyödyntämään englanninkieltä, koirien hoito ja se kun pääsi välillä itsekkin ajelemaan. Vauhtia kyllä riitti! Nyt sitten työt painottuneet taas avustaja puolelle. Tykkään tehdä töitä ihmisten kanssa. En jostain syystä näe itseäni toimisto- tai kauppatyöntekijänä. Istuminen ei oo mun jutttu. Mutta oikein mukavaa pääsiäistä kaikille ja mukavaa kesän odotusta!

- Janita

Uutta harrastusta kehiin

Sain kerättyä rohkeuteni ja pääsin käymään tallilla. Kaksi kertaa olen jo käynyt tunneilla ja voi että tää mamma tykkää! Tuo mun hevonenki millä saan ratsastaa on kyl niin paras mahdollinen. Ihana luonne ja muutenkin niin täydellinen pakkaus. Joka viikon kohokohta ollut. Onhan se mukava kun on välillä sitä omaa aikaa! Muuten viikkot mennyt tässä suht nopeesti ja mukavissa merkeissä. Pojan kanssa käyty kerhossa ja ollaan siellä saatu uusia tuttavuuksia vanhojen lisäksi. Askartelupiiri on pyörint ja yllättävänkin moni on tahtonut askarrella. Tässä olisi vielä suunitteilla jollekkin kerralle mahdollisten kerhokuvien ottamisa. Moni olisi ainakin kiinnostunut ja päiviä koitetaankin katsella ensikerralla. Suurin osa päivien ajasta menee pojan kanssa olemiseen, kodin siisteyden ylläpitämiseen ja ruuanlaittoon. Mutta on se niin ihana kun mies jaksaa nähdä vaivaa ja hemmotella. Yhtenä iltana sain istua valmiiseen pöytään kun toinen ihana oli valmistanut vartavasten meille illallista. Alkupalaksi oli vesimelonista, limestä ja omenasta valmistettu juoma. Pääruuaksi oli kievinkanaa ja pottumuusia ja jälkiruuaksi appelsiini pannacotta. Hyvällä ruokahalulla söin ja oli hyvää. On tuo mun mies aikamoinen oma masterchef. Syksy menee menojaan, lehdet lakastuu ja tuuli repii ne irti puista. Ilmat on alkaneet viilentyä ja pieniä aamupakkasiakin jo ollut. Pirun ranteet alkaneet myös vaivaamaan taas. Pitkin päivää pientä pakotusta ranteissa ja sormien nivelissä. Ja voi sitä pakotuksen määrää kun unohdat hanskat kotiin ja kädet saa kylmää. Kohta se talvi sieltä tulee ja joulu! Kauheasti jo kysellyt kaikilta mitä tahtoisivat lahjaksi että kerkeää hyvissä ajoin alkaa hommaamaan. Jotain pientä aina kaikille ^^ Itse ollut vähän väsynyt taas vaihteeksi kun poitsu tekee hampaita ja eilen vieroitettiin tutista. Pientä protestointiä on ollut havaittavissa, mutta ei kai se kauaa jaksa. Toivotaan ainakin. Yöt nukkunut jo onneksi hyvin ja eilen laittoi nukkumaan ilman tuttia ja nukkui hyvin koko yön. Tänään se ei ollut kuin kantaa petiin ja oli ihan valmis paketti. Eiköhän se tutti unohdu. Tulipa tuossa kaivettua taas piirustusvehkeetkin kaapista jos sitä koittas jotain paperille saada aikaiseksi, mutta inspiraatiota odotellessa!

- Janita-

Uudet tuulet puhaltaa

Aloitin blogin uudelleen. Katsoo nyt jos saisi inspiraatiota jatkaa kirjoittamista samaan malliin kuin joskus ennen. Kirjoittaminen jäi osittain vain muuttuneen arjen ja kiireen vuoksi. Nyt aikaa on enemmän ja kirjoittaminen taas innostaa. Noh mitä minulle kuuluu nyt? Ne joka eivät vielä tiedä elän nykyään vauhdikasta perhe arkea. Minusta tuli viime vuonna äiti.Vaikka se aluksi kuulostikin vähän oudolta kutsua itseään äidiksi on se kuitenkin ollut se rakkain tulevaisuuden haave jo pitkään. Tämä pieni mies joka kohta jo vuoden täyttää on kyllä vauhdittanut arkea ja ei ole ollut ongelma saada aikaa kulumaan. Välillä sattuu vahinkoja, mutta kolhuista huolimatta meno jatkuu. Koko ajan opitaan uutta yhdessä.

Perhe arjen keskellä olen myös saanut uuden harrastuksen. Olen alkanut luomaan suhdetta ompelukoneeseen. Monta trikoopipoa on nyt tähän mennessä tullut ommeltua ja muutamat trikoo pöksytkin. Ja muutaman pipo on vielä tilauksessakin. Vaikka välillä onkin ollut aikamoinen viha rakkaus suhde tuon koneen kanssa silti tykkään uudesta harrastuksesta. Se on hyvää ja mukavaa ajanvietettä kun poitsu nukkuu. Syksyllä aloitan vapaaehtoisena perhekahvilatoiminnassa. Kiva kun saa viikkosuunitelmaan jotain uutta. Käytiin poitsun kanssa kerhoilemassa jo keväällä, mutta nyt aloitan yhtenä vetäjistä. Ja mukavinta on se että voin ottaa tuon vauhtiviikarin mukaan. Huh ku vähän jännittää. Saan mahdollisia askartelupiirejä vetää ja ideoitahan minulla on jo rutkasti laadittuna valmiiksi. Toivotaan että on innokkaita askartelijoitakin. Tarkoitus olisi vielä aloittaa käymään poitsun kanssa uimahallissa. Aluksi nyt satunnaisesti ja katsoa miten herra suhtautuu uuteen ajanviettoon äidin kanssa. Joko tykkää tai sitten on ehdoton ei ei ei. Toivotaan että olisi mielummin positiivisella mielellä. No katsoo sitten. Suurin stressi meinaa olla tulevat 1- vuotis synttärit ^^' Vaikka niihin on vielä aikaa olen jo alkanut laatimaan listaa hommattavista tavaroista. Kakun olen jo tilannut kaverilta ja ostanut servetit mutta muu onkin sitten vielä ihan auki. Kutsukorttejakin olen alustavasti suunnitellut, mutta nekin voivat vielä muuttua. Noh eiköhän näistäkin juhlista selvitä. Pääasia että saa juhlittua, saa kuvia muistoksi ja näkee tärkeitä ihmisiä <3 No Pidemmittä puheitta oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille <3

- Janita