Uutta harrastusta kehiin

Sain kerättyä rohkeuteni ja pääsin käymään tallilla. Kaksi kertaa olen jo käynyt tunneilla ja voi että tää mamma tykkää! Tuo mun hevonenki millä saan ratsastaa on kyl niin paras mahdollinen. Ihana luonne ja muutenkin niin täydellinen pakkaus. Joka viikon kohokohta ollut. Onhan se mukava kun on välillä sitä omaa aikaa! Muuten viikkot mennyt tässä suht nopeesti ja mukavissa merkeissä. Pojan kanssa käyty kerhossa ja ollaan siellä saatu uusia tuttavuuksia vanhojen lisäksi. Askartelupiiri on pyörint ja yllättävänkin moni on tahtonut askarrella. Tässä olisi vielä suunitteilla jollekkin kerralle mahdollisten kerhokuvien ottamisa. Moni olisi ainakin kiinnostunut ja päiviä koitetaankin katsella ensikerralla. Suurin osa päivien ajasta menee pojan kanssa olemiseen, kodin siisteyden ylläpitämiseen ja ruuanlaittoon. Mutta on se niin ihana kun mies jaksaa nähdä vaivaa ja hemmotella. Yhtenä iltana sain istua valmiiseen pöytään kun toinen ihana oli valmistanut vartavasten meille illallista. Alkupalaksi oli vesimelonista, limestä ja omenasta valmistettu juoma. Pääruuaksi oli kievinkanaa ja pottumuusia ja jälkiruuaksi appelsiini pannacotta. Hyvällä ruokahalulla söin ja oli hyvää. On tuo mun mies aikamoinen oma masterchef. Syksy menee menojaan, lehdet lakastuu ja tuuli repii ne irti puista. Ilmat on alkaneet viilentyä ja pieniä aamupakkasiakin jo ollut. Pirun ranteet alkaneet myös vaivaamaan taas. Pitkin päivää pientä pakotusta ranteissa ja sormien nivelissä. Ja voi sitä pakotuksen määrää kun unohdat hanskat kotiin ja kädet saa kylmää. Kohta se talvi sieltä tulee ja joulu! Kauheasti jo kysellyt kaikilta mitä tahtoisivat lahjaksi että kerkeää hyvissä ajoin alkaa hommaamaan. Jotain pientä aina kaikille ^^ Itse ollut vähän väsynyt taas vaihteeksi kun poitsu tekee hampaita ja eilen vieroitettiin tutista. Pientä protestointiä on ollut havaittavissa, mutta ei kai se kauaa jaksa. Toivotaan ainakin. Yöt nukkunut jo onneksi hyvin ja eilen laittoi nukkumaan ilman tuttia ja nukkui hyvin koko yön. Tänään se ei ollut kuin kantaa petiin ja oli ihan valmis paketti. Eiköhän se tutti unohdu. Tulipa tuossa kaivettua taas piirustusvehkeetkin kaapista jos sitä koittas jotain paperille saada aikaiseksi, mutta inspiraatiota odotellessa!

- Janita-

Sotkusta taiteeksi

Tällä viikolla ei ole pahemmin ollut suuniteltuja menoja joten aamulla noustessa vaan aamurutiineiden voimin aloittaa päivä. Koittanut suunitella mahdollisia askartelu malleja mitä kerhossa voisi askarrella ikään katsomatta. No helpoin mahdollinen on käden- ja jalanjälki taide. Mitä pienimmätkin voivat harrastaa. Jos kerhossa sattuu olemaan isompia lapsia heidän kanssa voi askarrella jotain vähän vaativampaa. Pepe sai toimia apulaisena mahdollisten mallien suunittelussa. No eihän se aina suju niinkuin suunnittelee. Taiteilu koitui enemmän sotkemiseksi kuin askarteluksi, mutta pääasiahan on että on hauskaa. Useiden yritysten jälkeen saatiin pari onnistunutta jälkeä mistä pystyi sitten tekemään mallikappaleet. Pepellä ainakin oli hauskaa kun sai värien kanssa sotkea, äidille vaan tuli hieman siivottavaa ja pyykkia. Onneksi on pesukone joka soitaa tuon pesemisen minun puolestani. Loppupeleissä sormiväreillä saa paljonkin askarreltua ikään katsomatta. käden- ja jalanjäljistä keksii vaikka mitä kun osaa vain käyttää mielikuvitustaan hyväksi. Me ollaan Pepen kanssa askarreltu jos minkä näköistä korttia pienestä pitäen. Eniten tykkäsin nuista jalanjäljistä joista tuli traktoreita. Niistä tuli synttärikortteja. Mutta vielä on ideoita mitä pitäisi kokeilla. Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä loputtomia ohjeita ja ideoita mitä voi hyvin käyttää myös omissa askarteluissa. Jospas tästä tulee minun ja Pepen yhteinen harrastus tuon valokuvaamisen rinnalle. Askartelu on mukavaa ja varsinkin tän vintiön kanssa kuhan kasvaa vähän tästä niin voi vähän vaativampaa alkaa kokeilemaan. No viikko on ollut jokseenkin vähän raskas kun mikreeni ollut kiusana. Särkylääkkeet onneksi auttaneet, mutta aikaiset aamuherätykset ovat tuottaneet hieman vaikeuksia. Särkylääkkeiden voimin on kuitenkin noustu pikkumiehen kanssa aloittamaan päivä. Neuvolassakin tuossa käytiin ja hyvin oli pienimies kasvanut. Painoi vähemmän kuin itse ajattelin, mutta pääasia et painoa oli tullut. Reipas pieni touhuaja joka kasvaa hyvin. Kauheasti sai kehuja neuvolassa ja lopuksi kiltisti vilkuttikin kun päästiin lähtemään. Vielä olisi muutaman viikkoa kerhon alkamiseen ja jokseenkin innolla odotan sitä. Ompahan tavotteita ainakin syksyä ja loppuvuotta kohden. Siitä on hyvä jatkaa.

- Janita-