Aamulla havahdut ääneen joka kantautuu toisesta huoneesta "äiti" pikkumies on herännyt. Siinä vähän ensin oiristellessa ylös sängystä. Oven raosta kurkaten pikkuinen pörröpää seisookin jo sängyssään valmiina sieltä pois nostamiseen ja aamutoimien aloittamiseen. Pieni veikeä virne naamalla. Pottailun kautta aamupalan tekoon. Pienten jalkojen tömistely kuuluu perästä. Sitä monesti pysähtyy teekupin ääressä miettimään että 2015 sitä siunaantui tuon pienen pojan äidiksi. Monet itkut on itketty ja naurut naurettu. Poika kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Sanoja tulee enemmän ja enemmän sekä lauseita yritetään jo muodostaa. Mutta perhearki muuttuu taas loppuvuodesta kun perheeseen syntyy toinen pienokainen vauhdittamaan arkea. Odotus aika on ollut aivan erinlainen kuin aiempi. Ensimmäiset 10 viikkoa menikin ahkerasti posliinipyttyä halaillessa. Nyt on peräti voinut alkaa nauttimaan jo raskaudesta. Kokeilemalla on saanut kokeilla mitä voi syödä ja mitä ei. Mitään makeaa tänä yksiön asukas ei suvaitse tän mamman syövän saati mitään kovin rasvaista tai mausteista. Tässä on monelle herkulle saanut sanoa hetkeksi bay bay! Mutta eipä ole tehnyt edes mielikään. Jos on mennyt syömään jotain makeampaa niin sitten on saanut kärsiä seuraukset kovan närästyksen merkeissä. Hemmoittelen itseäni sitten synnärillä irtokarkkipussilla! Kovasti jo odoteltu rakenneultraa joka elokuun alussa. Mahdollisesti näkee kumpi pallero se sieltä tulee, mutta en odota kumpaakaan vaan kumpikin on tervetullut kunhan olisi terve. Eniten jännittää se että pääseekö tänä vuonna viettämään joulun kuitenkin kotona. Olisi tympeä viettää se sairaalassa, mutta toivotaan parasta et pienokainen syntyisi ennen joulua laskettuna aikana tai aikaisemmin. Pääsisi sitten aattoa viettämään perheenjäsentä rikkaampana. Toivotaan että loppu raskaus menisi mukavasti.
- Janita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti