Se ihana kamala raskausaika

Aamulla havahdut ääneen joka kantautuu toisesta huoneesta "äiti" pikkumies on herännyt. Siinä vähän ensin oiristellessa ylös sängystä. Oven raosta kurkaten pikkuinen pörröpää seisookin jo sängyssään valmiina sieltä pois nostamiseen ja aamutoimien aloittamiseen. Pieni veikeä virne naamalla. Pottailun kautta aamupalan tekoon. Pienten jalkojen tömistely kuuluu perästä. Sitä monesti pysähtyy teekupin ääressä miettimään että 2015 sitä siunaantui tuon pienen pojan äidiksi. Monet itkut on itketty  ja naurut naurettu. Poika kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Sanoja tulee enemmän ja enemmän sekä lauseita yritetään jo muodostaa. Mutta perhearki muuttuu taas loppuvuodesta kun perheeseen syntyy toinen pienokainen vauhdittamaan arkea. Odotus aika on ollut aivan erinlainen kuin aiempi. Ensimmäiset 10 viikkoa menikin ahkerasti posliinipyttyä halaillessa. Nyt on peräti voinut alkaa nauttimaan jo raskaudesta. Kokeilemalla on saanut kokeilla mitä voi syödä ja mitä ei. Mitään makeaa tänä yksiön asukas ei suvaitse tän mamman syövän saati mitään kovin rasvaista tai mausteista. Tässä on monelle herkulle saanut sanoa hetkeksi bay bay! Mutta eipä ole tehnyt edes mielikään. Jos on mennyt syömään jotain makeampaa niin sitten on saanut kärsiä seuraukset kovan närästyksen merkeissä. Hemmoittelen itseäni sitten synnärillä irtokarkkipussilla! Kovasti jo odoteltu rakenneultraa joka elokuun alussa. Mahdollisesti näkee kumpi pallero se sieltä tulee, mutta en odota kumpaakaan vaan kumpikin on tervetullut kunhan olisi terve. Eniten jännittää se että pääseekö tänä vuonna viettämään joulun kuitenkin kotona. Olisi tympeä viettää se sairaalassa, mutta toivotaan parasta et pienokainen syntyisi ennen joulua laskettuna aikana tai aikaisemmin. Pääsisi sitten aattoa viettämään perheenjäsentä rikkaampana. Toivotaan että loppu raskaus menisi mukavasti.

- Janita

Syksy saapuu

Lehdet kellastuu, tippuvat ja tuulen mukana lehdet liitelevät pitkin tienpientaroita. Syksy saapuu hiljalleen. Monta päivää on mennyt sisällä istuessa ja tuijotettua ulos ikkunasta ulkona mylläävää sadetta. En ole niin syksyn ystävä, muuta kuin rakastan ruska-aikaa. Muuten syksyllä on vilpoista, märkää ja synkkää. Kohta saa alkaa kaivamaan paksumpia vaatteita esiin ja pian se alkaa se kerrospukeutuminen kun talvikin saapuu. Ainoana plussana mitä eniten tämän vuoden lopulta odotan on pojan synttärit. Edelleen tuntuu että stressaan niitä vaikka sinne on vielä aikaa. Alustavasti olen kaiken jo suunnitellut valmiiksi, eri asia saankototeutettua ninkuin sunnitellut. Aika näyttää. Yhtenä plussana mitä on voinut tehdä ajankuluksi sisällä sateisella päivällä pojan kanssa leikkimisen lisäksi, niin olen vähän pientä kotijumppaa harrastanut. Pitäähän se väliin keretä vähän punttaamaan niin kroppa pysyy hyvässä kunnossa! Ulos kyllä haluttaisi lenkkeileen, mut nää sateet masentaa ja on vähän esteenä. Ei sitä viitsi itseään ja varsinkaan poikaa lähtee turhaan kasteleen. Kovaa vauhtia tää meän pienimies kasvaa. Kävelee jo niin hyvin tuolla sen taaperolla eteenpäin. Seisoo ilman tukeakin, mutta vielä ei ole uskaltanut ottaa askelia, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee. Kiire ei ole sillä tän perässä on nyt jo hankala pysyy ja seurata ettei mitään tuhoa saa aikaseksi. Ajatella että kohta siitä on jo vuosi kun sain tuon pikku vauhtipiipertajän ensimmäistä kertaa syliin ja sain kutsua itseäni äidiksi. Aika menee todellakin liian äkkiä. En vaihtaisi päivääkään pois. Kuvia on tullut otettua liiaksikkin asti että kovalevy huutaa jo apua kun tila alkaa oleen vähissä. Mutta mahdollisimman paljon tahdon muistoja taltioida kuviinkin niin on mukava vuosien päästä sitten niitä katsoa ja muistella. Ahkerasti olen myös tuota vauvakirjaa täytellyt ja kuvia lisänyt sinnekkin. Saapahan poitsu isompana sit sitä

lueskella. Monet kyselleet että koska menen takaisin töihin? Minulla ei ole kiire vielä, sillä tahdon viettää mahdollisimman pitkään aikaa pojan kanssa kun siihen on mahdollisuus. Niin vähän aikaa lapset on kuitenkin pieniä. Töitä kerkeää tehdä myöhemminkin. Paljon ollaan perheen kesken touhuttu aina kun on mahdollista. Pepekin on päässyt useamman kerran jo käymään mökilläkin. Kunhan tässä taas on vapaata molemminpuolin niin mikä sen virkistävämpää kuin lähteä käveleen mettään, nauttimaan maisemista, paisteleen makkaraa ja vain olla. On se sellainen stressin poistaja kun pääsee luonnon keskelle. Vaikka rauhallisella paikalla asutaankin niin metsässä viihtyy aina. Siellä mieli lepää. Tanssikurssitkin alkaisi nyt syksympänä ja ollaan mietitty jos jatkettaisi niitä. Toisin käydään tutustumassa simon kursseihin ja vetäjiin. Jos on mielusia niin kurssit jatkuu sitten tällä paikkakunnalla. Ikävä tulee kylläKaarinan ja Pasin opetuksia, mutta se on aina se kulkeminen kun matkaa tulee huomattavasti enemmän. No on ollut hyvät opettajat niin siitä on sitten hyvä jatkaa. 

-Janita-

Uudet tuulet puhaltaa

Aloitin blogin uudelleen. Katsoo nyt jos saisi inspiraatiota jatkaa kirjoittamista samaan malliin kuin joskus ennen. Kirjoittaminen jäi osittain vain muuttuneen arjen ja kiireen vuoksi. Nyt aikaa on enemmän ja kirjoittaminen taas innostaa. Noh mitä minulle kuuluu nyt? Ne joka eivät vielä tiedä elän nykyään vauhdikasta perhe arkea. Minusta tuli viime vuonna äiti.Vaikka se aluksi kuulostikin vähän oudolta kutsua itseään äidiksi on se kuitenkin ollut se rakkain tulevaisuuden haave jo pitkään. Tämä pieni mies joka kohta jo vuoden täyttää on kyllä vauhdittanut arkea ja ei ole ollut ongelma saada aikaa kulumaan. Välillä sattuu vahinkoja, mutta kolhuista huolimatta meno jatkuu. Koko ajan opitaan uutta yhdessä.

Perhe arjen keskellä olen myös saanut uuden harrastuksen. Olen alkanut luomaan suhdetta ompelukoneeseen. Monta trikoopipoa on nyt tähän mennessä tullut ommeltua ja muutamat trikoo pöksytkin. Ja muutaman pipo on vielä tilauksessakin. Vaikka välillä onkin ollut aikamoinen viha rakkaus suhde tuon koneen kanssa silti tykkään uudesta harrastuksesta. Se on hyvää ja mukavaa ajanvietettä kun poitsu nukkuu. Syksyllä aloitan vapaaehtoisena perhekahvilatoiminnassa. Kiva kun saa viikkosuunitelmaan jotain uutta. Käytiin poitsun kanssa kerhoilemassa jo keväällä, mutta nyt aloitan yhtenä vetäjistä. Ja mukavinta on se että voin ottaa tuon vauhtiviikarin mukaan. Huh ku vähän jännittää. Saan mahdollisia askartelupiirejä vetää ja ideoitahan minulla on jo rutkasti laadittuna valmiiksi. Toivotaan että on innokkaita askartelijoitakin. Tarkoitus olisi vielä aloittaa käymään poitsun kanssa uimahallissa. Aluksi nyt satunnaisesti ja katsoa miten herra suhtautuu uuteen ajanviettoon äidin kanssa. Joko tykkää tai sitten on ehdoton ei ei ei. Toivotaan että olisi mielummin positiivisella mielellä. No katsoo sitten. Suurin stressi meinaa olla tulevat 1- vuotis synttärit ^^' Vaikka niihin on vielä aikaa olen jo alkanut laatimaan listaa hommattavista tavaroista. Kakun olen jo tilannut kaverilta ja ostanut servetit mutta muu onkin sitten vielä ihan auki. Kutsukorttejakin olen alustavasti suunnitellut, mutta nekin voivat vielä muuttua. Noh eiköhän näistäkin juhlista selvitä. Pääasia että saa juhlittua, saa kuvia muistoksi ja näkee tärkeitä ihmisiä <3 No Pidemmittä puheitta oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille <3

- Janita