Ulkoilua ja hemmottelua

Viikko lähenee taas loppuaan ja on kattanut sisälleen paljon. Ulkoilemassa ollaan käyty aina kun säät ovat sallineet. Useampaan otteeseen ollaan käyty kävelemässä metsässä ulkoiluttamassa koiria. Lyytiä treenauttaa alkavaa hirvikautta varten. Huttunen ollut vaan mukana päästelemässä höyryjä. Muutaman litran sitä sai puolukkaakin poimittua kasaan, mutta vielä pitäisi vähännjaksaa poimia talvivarastoon. Kävelyllä ahkerasti käynyt ja silmäillyt tuohon n. 500m päähän muuttaneen naapurin hevosia. Jos sitä uskaltaisi joku kerta käydä tutustumassa ja jos sitä joskus vielä pääsisi ratsastamaan kun tallitoimintaa meinasi alkaa tuossa pyörittämään. Jamikä onnen potku et ihan meä naapuriin. Tykkään tykkään tykkän. Nyt pitää alkaa keräämään rohekutta!

Keskiviikkona ajettiin myös mutka torniossa hakemassa poitsulle tilavampi ja isompi istuin. Tuo kun ei enää viihdy tuossa kaukalon makuuasennossa. Nyt taittuu matka ku matka kun näkeekin paremmin. Pikkumies on ollut ainakin tähän mennessä tyytyväinen ja toivotaan että on jatkossakin. Torstaina starttasi se kauan odotettu kerho. Vähän kävijöitä oli ekalle kerralle, mutta eiköhän sitä porukkaakin paikalle ajaudu kuhan syksy starttaa paremmin käyntiin. Mukava oli nähdä jo keväällä tutuiksi tulleita pieniä jotka kesän aikana olivat kovasti kasvaneet. Pertulla riitti leikkejä ja kavereitakin. On tuo kyllä yksi sosiaalipommi kun ei vierasta ja heti on menossa tekemään tuttavuutta vaikkei tunne. Tyytyväinen ettei ainakaan vierasta. Syksyssä on ihanaa kun saa taas polttaa taas kynttilöitä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kun istua iltaa kynttilän valossa. Se kun tuo niin ihanasti tunnelmaa ja kun polttaa tuoksukynttilöitä niin se ihana tuoksu leijailee sitten koko talossa. Itse tykkään erityisesti nuista partyliten hunajameloni tuoksukynttilöistä. Itsellä iski tuossa eilen illalla kauhea makeanhimo ja kaappeja tutkien ei tahtonut löytää mitään hyvää. No sitten muistin kun Hennan kanssa yhdesti tehtiin mukikakkuja ja no pakkohan sitä piti nettiä alkaa selaan ja katsoa löytyykö kaikki ainekset kaapista ja minun onnekseni löytyi! Ei muuta kuin ainekset kulhoon, sekaisin, kuppiin ja mikroon. Sitten vielä jäätelö kruunasi sen herkun. Toisenkin olisin voinut helposti syödä, mutta ei makeaa mahantäydeltä niin säästin sen sitten tuolle ahkeralle työläiselle. Mut resepti piti kirjoittaa talteen tulevia makeanhimoja varten. Tässä vielä ohje jos jollakin tekee mieli mukikakkua.

Mukikakku mikrossa  2 annosta

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhoja

1/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl vaniliinisokeria

1 muna

1 rkl maitoa

2 rkl öljyä

Ainekset sekaisin kulhossa, 

laita mikronkestävään kahvikuppeihin,

lämmitä mikrossa 2min

(riippuu mikron tehokkuudesta)

Tarjoile jäätelön kanssa. 

Makeita hetkiä!

-Janita-

Syksy saapuu

Lehdet kellastuu, tippuvat ja tuulen mukana lehdet liitelevät pitkin tienpientaroita. Syksy saapuu hiljalleen. Monta päivää on mennyt sisällä istuessa ja tuijotettua ulos ikkunasta ulkona mylläävää sadetta. En ole niin syksyn ystävä, muuta kuin rakastan ruska-aikaa. Muuten syksyllä on vilpoista, märkää ja synkkää. Kohta saa alkaa kaivamaan paksumpia vaatteita esiin ja pian se alkaa se kerrospukeutuminen kun talvikin saapuu. Ainoana plussana mitä eniten tämän vuoden lopulta odotan on pojan synttärit. Edelleen tuntuu että stressaan niitä vaikka sinne on vielä aikaa. Alustavasti olen kaiken jo suunnitellut valmiiksi, eri asia saankototeutettua ninkuin sunnitellut. Aika näyttää. Yhtenä plussana mitä on voinut tehdä ajankuluksi sisällä sateisella päivällä pojan kanssa leikkimisen lisäksi, niin olen vähän pientä kotijumppaa harrastanut. Pitäähän se väliin keretä vähän punttaamaan niin kroppa pysyy hyvässä kunnossa! Ulos kyllä haluttaisi lenkkeileen, mut nää sateet masentaa ja on vähän esteenä. Ei sitä viitsi itseään ja varsinkaan poikaa lähtee turhaan kasteleen. Kovaa vauhtia tää meän pienimies kasvaa. Kävelee jo niin hyvin tuolla sen taaperolla eteenpäin. Seisoo ilman tukeakin, mutta vielä ei ole uskaltanut ottaa askelia, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee. Kiire ei ole sillä tän perässä on nyt jo hankala pysyy ja seurata ettei mitään tuhoa saa aikaseksi. Ajatella että kohta siitä on jo vuosi kun sain tuon pikku vauhtipiipertajän ensimmäistä kertaa syliin ja sain kutsua itseäni äidiksi. Aika menee todellakin liian äkkiä. En vaihtaisi päivääkään pois. Kuvia on tullut otettua liiaksikkin asti että kovalevy huutaa jo apua kun tila alkaa oleen vähissä. Mutta mahdollisimman paljon tahdon muistoja taltioida kuviinkin niin on mukava vuosien päästä sitten niitä katsoa ja muistella. Ahkerasti olen myös tuota vauvakirjaa täytellyt ja kuvia lisänyt sinnekkin. Saapahan poitsu isompana sit sitä

lueskella. Monet kyselleet että koska menen takaisin töihin? Minulla ei ole kiire vielä, sillä tahdon viettää mahdollisimman pitkään aikaa pojan kanssa kun siihen on mahdollisuus. Niin vähän aikaa lapset on kuitenkin pieniä. Töitä kerkeää tehdä myöhemminkin. Paljon ollaan perheen kesken touhuttu aina kun on mahdollista. Pepekin on päässyt useamman kerran jo käymään mökilläkin. Kunhan tässä taas on vapaata molemminpuolin niin mikä sen virkistävämpää kuin lähteä käveleen mettään, nauttimaan maisemista, paisteleen makkaraa ja vain olla. On se sellainen stressin poistaja kun pääsee luonnon keskelle. Vaikka rauhallisella paikalla asutaankin niin metsässä viihtyy aina. Siellä mieli lepää. Tanssikurssitkin alkaisi nyt syksympänä ja ollaan mietitty jos jatkettaisi niitä. Toisin käydään tutustumassa simon kursseihin ja vetäjiin. Jos on mielusia niin kurssit jatkuu sitten tällä paikkakunnalla. Ikävä tulee kylläKaarinan ja Pasin opetuksia, mutta se on aina se kulkeminen kun matkaa tulee huomattavasti enemmän. No on ollut hyvät opettajat niin siitä on sitten hyvä jatkaa. 

-Janita-

Pieniä ilon aiheita

Viikko vierähti ja vaihtui uuteen. Loppuviikko menikin vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina jännitettiin ja kuunneltiin Rojalin live lähetystä Radio Pookista. Hyvin soittivat pojat akustisesti
pienemmällä kokoonpanolla studiossa. Toivottavasti oli suomen tanssikansa kuulolla. Lauantaina sitten aamusesta lähdettiin Pepen kanssa kohti keminmaata. Ensiksi pysähdyttiin pieni mutka vierailemassa Johannan, Jennan luona. Siinä juopaistiin teet ja Pepe syöpäisi, jonka jälkeen sitten suunnattiin kemin sadonkorjuumarkkinoille vai mitkä ne nyt olivat ^^' No Eemeli tuli sitten vähän myöhemmin ja liittyi seuraksi syömään. Kemistä jatkettiin takaisin keminmaahan, otettiin ulkona vähän kuvia. Perttukin pääsi tekemään tuttavuutta pikku sammakon kanssa. Tai ainakin näin näköetäisyydeltä. Sammakon jos olisi omiin kätösiin saanut olisi se varmaan äätynyt jossain vaiheessa suuhun. Koska kaikkeahan pitää aina maistaa. Emäntä sitten haki Pepen ja me alettiin katsomaan elokuvaa. Toisin vaikeuksia teetti elokuvan valitseminen koska oli sen verran kattava valikoima. No elokuva saatiin päätettyä ja katsoimme sitä siihen asti kunnes minun oli aika lähteä. No ensikerralla mennään elokuviin! Son päätetty! Ilta menikin sitten mukavissa merkeissä porukoilla. Saunottiin, Pepe laittoi nukkumaan ja poikien kanssa sitten höpistiin illasta samalla telkkaria vahaten. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten puolenpäivän aikaan kohti oulua. Mummon ja papan 50-vuotis hääpäivää viettämään. Siinä perille päästäessä laitettiin tavaroita paikoilleen, katettiin pöytä ja pian vieraita alkoikin saapumaan. Oli mukava nähdä sukulaisia joita ei ollut taas vähään aikaan nähnyt. Siinä kerkesi ruparella, maistella tarjoiltavia ja nauttia vain mukavien ihmisten seurasta. Mummo ja pappa muistelivat nuoruuttaan, oli laulu esitystä ja juuri kun oltiin Pepen kanssa lähdössä serkkutyttö esitti mummolle ja papalle tanssiesityksen jota me emme valitettavasti kerenneet nähdä. Toivotaan että joku kerkesi sen ikuistaa videolle. Ilta meni sitten taas saunoessa ja iltaa Peten kanssa istuessa. Oli se mukava päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja käpertymään oman rakkaan viereen. Kerkesihän siinä tulla jo toista ikävä vaikkei kauaa erossa oltukkaan. Uusi viikko starttasi käyntiin. Katsoo mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

-Janita-