Käsitaitoja

Synttärit tuli ja meni. Turhaan niitä ressasin kun niinkin hyvin menivät. Poika täytti vuoden ja toinen vuosi startannut mukavasti. Kiitos kaikille vieraille jotka pääsivät paikalle juhlistamaan ja muistivat meidän pientä miestä. Ja kiitos siskolle kun oli valmistelemassa kaverina juhlia ja saatiin onnistunut juustokakkukin onnistumaan vaikka ihka ensimmäinen olikin. Ja kiitos kaverille kun leipoi niin kauniin kakun joka sai paljon kehuja ulkonäöstään ja maustaan! Oli pieni herra kovin väsynyt juhlien jälkeen ettei tarvinnut kuin vaihtaa vaatteet ja pudottaa petiin. Mutta vaikka olenkin paljon kuvia herrasta ottanut ja paljonkin olen kehuja kuvista saanut niin voin vain sanoa et oli haastavin kuvaus yritys ikinä kun pojan 1.v kuvia yritin saada otettua. 2h yrittämisen jälkeen sain kun sainkin muutaman onnistuneen kuvan. Kaikista niistä yli 300 kuvasta oli onnistunut edes muutaman. Herra ei millään tahtonut paikoillaan pysyä vaan kovasti kamera kiinnosti ja olisi tahtonut itse ottaa sillä kuvia. Kovasti kuitenkin odotan joulua. On ollut ihana kun on saanut kotiin laittaa jo joulua vähän esille. Joulukortit on jo tilattu ja ovat enää postitettavana. Lahjojakin on jo päässyt paketoimaan ja sekun sattuu olemaan minun lempipuuhaa. Ihan kokeeksi kokeilin tehdä soodataikinaa kun siitä niin moni puhunut täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja olihan se pakko itsekkin kokeilla. No siitä sitten väsäsin jokaisen joulupakettiin oman nimilapun jotka pääsevät sitten koristamaan jokaisen omaa pakettia kunhan saa ne ensin ostettua ja paketoitua. Isänpäivälahjaksi tehtiin pojan kanssa soodataikinasta kädenjäli taulu ja sai sen kanssa värkätä että sai yhdenkään onnistuneen jäljen painettua ilman että poika ruttaisi koko taikinakönttiä. Sen verran sinnikko kun olen niin sain onnistumaan. Toinen villitys mikä netissä levinnyt on tuo kutistemuovi ja sitäkinhän oli ihan pakko kokeilla. Ei muuta kuin tussit esiin, piirtämään ja uunissa kutisteleen. Kivoja avaimenperiä saa kätevästi tehtyä. Jos niistä kehittelis jotain mahdollisia pieniä lahjoja.

Soodataikina

1dl ruokasoodaa

1/2 dl maissitärkkelystä
1dl vettä

Kiehauta ainekset kattilassa kunnes paksuuntuu, siirrä
erilliseenkulhoon jähtymään. Kun taikina
jäähtynyt ei muuta kuin taiteileen.

-Janita-

Kuulumisia

Päivät kuluu suht nopeesti. Kohta se kauan odotettu ja kauhistettu hetki koittaa. Pertun 1-vuotis synttärit. Kutsut postitettu ja kaikki juhlia varten hommattu. Leipomukset sitten leipoa samalla viikolla kun synttärit on. Niin tuo meän pieni mies kasvaa. Kävellään ja juostaan jo puolijuoksua eteenpäin. Pyllähdykset ei haittaa vaan nousee ylös ja matka jatkuu. Autot on ollut kova sana nytten. Kauhea pärinä vaan kuuluu kun poitsu konttaa auto kädessä pitkin lattiaa ❤ Kerhossa ollaan ahkersti käyty ja itse ollut vetäjänä itsenäisesti jo kahdella kerralla. Ei se niin paha ollu ku ekaks luulin. Mukavia äitejä lapsineen niin mikäs siinä. Tällä viikolla onkin sit syysloma kerhosta mut ensviikolla taas kerhoillaan. Askarteluja kovasti kehitelly. Toistaseksi ollu enemmän äideille ja isommille lapsille, mut koittanut kehitellä myös pikkuväelle jotain. Tykkään kyllä ja kiva että omalla paikkakunnalla on tällainen mahdollisuus viettää aikaa muiden vanhempien kanssa. 

Joulukin se sieltä pikkuhiljaa hiipii päivä päivältä lähemmäs. Joululahjoja jo pikkusen hommaillut ja kirjoittanut listää mitä kenellekkin. Olis mahtava viettää tuttavaporukalla pienet nyyttärit jossain vaiheessa. Tässä pitäis alkaa pojallekki hommaamaan tonttupukua että saisi mahdollisia joulukorttikuvia otettua. Olis hyvä saada nekin hommattua ajoissa ettei sit tule kiire. Kun malttaisi vielä odottaa nii pääsisi laitteleen joulua kotiin pikkuhiljaa. Pitäis käyä mettästä valkkaan kuusiki valmiiksi ettei se tarvi kuin hakea kun joulu on lähempänä. Saapas nähdä saako joulukuusi olla rauhassa vai kuinkakohan poika antaa haipakkaa sille. Sitä odotellessa. 

Ratsastamassa olen myös käynyt säännöllisesti. Kerran ollaan päästy mastossa käymään ja tykkäsin. Sai revittää ihan kunnolla. Meinas jäädä jälkeen mut laukkaamalla vaan toiset kiinni. Mahtava elämys kertakaikkiaan. Huomenna taas tallille ja maastoon mennään. Huomista innolla odottaen. Kyl tuo ratsastus on vaan nyt ykkösharrastus kun tanssimassa ei oo kunnolla päässy aikoihin. Mut eiköhä täsä viel pääse pyörähteleen vielä. Mut mukavaa syksyn jatkoa vaan kaikille ❤

 - Janita-

Uutta harrastusta kehiin

Sain kerättyä rohkeuteni ja pääsin käymään tallilla. Kaksi kertaa olen jo käynyt tunneilla ja voi että tää mamma tykkää! Tuo mun hevonenki millä saan ratsastaa on kyl niin paras mahdollinen. Ihana luonne ja muutenkin niin täydellinen pakkaus. Joka viikon kohokohta ollut. Onhan se mukava kun on välillä sitä omaa aikaa! Muuten viikkot mennyt tässä suht nopeesti ja mukavissa merkeissä. Pojan kanssa käyty kerhossa ja ollaan siellä saatu uusia tuttavuuksia vanhojen lisäksi. Askartelupiiri on pyörint ja yllättävänkin moni on tahtonut askarrella. Tässä olisi vielä suunitteilla jollekkin kerralle mahdollisten kerhokuvien ottamisa. Moni olisi ainakin kiinnostunut ja päiviä koitetaankin katsella ensikerralla. Suurin osa päivien ajasta menee pojan kanssa olemiseen, kodin siisteyden ylläpitämiseen ja ruuanlaittoon. Mutta on se niin ihana kun mies jaksaa nähdä vaivaa ja hemmotella. Yhtenä iltana sain istua valmiiseen pöytään kun toinen ihana oli valmistanut vartavasten meille illallista. Alkupalaksi oli vesimelonista, limestä ja omenasta valmistettu juoma. Pääruuaksi oli kievinkanaa ja pottumuusia ja jälkiruuaksi appelsiini pannacotta. Hyvällä ruokahalulla söin ja oli hyvää. On tuo mun mies aikamoinen oma masterchef. Syksy menee menojaan, lehdet lakastuu ja tuuli repii ne irti puista. Ilmat on alkaneet viilentyä ja pieniä aamupakkasiakin jo ollut. Pirun ranteet alkaneet myös vaivaamaan taas. Pitkin päivää pientä pakotusta ranteissa ja sormien nivelissä. Ja voi sitä pakotuksen määrää kun unohdat hanskat kotiin ja kädet saa kylmää. Kohta se talvi sieltä tulee ja joulu! Kauheasti jo kysellyt kaikilta mitä tahtoisivat lahjaksi että kerkeää hyvissä ajoin alkaa hommaamaan. Jotain pientä aina kaikille ^^ Itse ollut vähän väsynyt taas vaihteeksi kun poitsu tekee hampaita ja eilen vieroitettiin tutista. Pientä protestointiä on ollut havaittavissa, mutta ei kai se kauaa jaksa. Toivotaan ainakin. Yöt nukkunut jo onneksi hyvin ja eilen laittoi nukkumaan ilman tuttia ja nukkui hyvin koko yön. Tänään se ei ollut kuin kantaa petiin ja oli ihan valmis paketti. Eiköhän se tutti unohdu. Tulipa tuossa kaivettua taas piirustusvehkeetkin kaapista jos sitä koittas jotain paperille saada aikaiseksi, mutta inspiraatiota odotellessa!

- Janita-

Ulkoilua ja hemmottelua

Viikko lähenee taas loppuaan ja on kattanut sisälleen paljon. Ulkoilemassa ollaan käyty aina kun säät ovat sallineet. Useampaan otteeseen ollaan käyty kävelemässä metsässä ulkoiluttamassa koiria. Lyytiä treenauttaa alkavaa hirvikautta varten. Huttunen ollut vaan mukana päästelemässä höyryjä. Muutaman litran sitä sai puolukkaakin poimittua kasaan, mutta vielä pitäisi vähännjaksaa poimia talvivarastoon. Kävelyllä ahkerasti käynyt ja silmäillyt tuohon n. 500m päähän muuttaneen naapurin hevosia. Jos sitä uskaltaisi joku kerta käydä tutustumassa ja jos sitä joskus vielä pääsisi ratsastamaan kun tallitoimintaa meinasi alkaa tuossa pyörittämään. Jamikä onnen potku et ihan meä naapuriin. Tykkään tykkään tykkän. Nyt pitää alkaa keräämään rohekutta!

Keskiviikkona ajettiin myös mutka torniossa hakemassa poitsulle tilavampi ja isompi istuin. Tuo kun ei enää viihdy tuossa kaukalon makuuasennossa. Nyt taittuu matka ku matka kun näkeekin paremmin. Pikkumies on ollut ainakin tähän mennessä tyytyväinen ja toivotaan että on jatkossakin. Torstaina starttasi se kauan odotettu kerho. Vähän kävijöitä oli ekalle kerralle, mutta eiköhän sitä porukkaakin paikalle ajaudu kuhan syksy starttaa paremmin käyntiin. Mukava oli nähdä jo keväällä tutuiksi tulleita pieniä jotka kesän aikana olivat kovasti kasvaneet. Pertulla riitti leikkejä ja kavereitakin. On tuo kyllä yksi sosiaalipommi kun ei vierasta ja heti on menossa tekemään tuttavuutta vaikkei tunne. Tyytyväinen ettei ainakaan vierasta. Syksyssä on ihanaa kun saa taas polttaa taas kynttilöitä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kun istua iltaa kynttilän valossa. Se kun tuo niin ihanasti tunnelmaa ja kun polttaa tuoksukynttilöitä niin se ihana tuoksu leijailee sitten koko talossa. Itse tykkään erityisesti nuista partyliten hunajameloni tuoksukynttilöistä. Itsellä iski tuossa eilen illalla kauhea makeanhimo ja kaappeja tutkien ei tahtonut löytää mitään hyvää. No sitten muistin kun Hennan kanssa yhdesti tehtiin mukikakkuja ja no pakkohan sitä piti nettiä alkaa selaan ja katsoa löytyykö kaikki ainekset kaapista ja minun onnekseni löytyi! Ei muuta kuin ainekset kulhoon, sekaisin, kuppiin ja mikroon. Sitten vielä jäätelö kruunasi sen herkun. Toisenkin olisin voinut helposti syödä, mutta ei makeaa mahantäydeltä niin säästin sen sitten tuolle ahkeralle työläiselle. Mut resepti piti kirjoittaa talteen tulevia makeanhimoja varten. Tässä vielä ohje jos jollakin tekee mieli mukikakkua.

Mukikakku mikrossa  2 annosta

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhoja

1/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl vaniliinisokeria

1 muna

1 rkl maitoa

2 rkl öljyä

Ainekset sekaisin kulhossa, 

laita mikronkestävään kahvikuppeihin,

lämmitä mikrossa 2min

(riippuu mikron tehokkuudesta)

Tarjoile jäätelön kanssa. 

Makeita hetkiä!

-Janita-

Syksy saapuu

Lehdet kellastuu, tippuvat ja tuulen mukana lehdet liitelevät pitkin tienpientaroita. Syksy saapuu hiljalleen. Monta päivää on mennyt sisällä istuessa ja tuijotettua ulos ikkunasta ulkona mylläävää sadetta. En ole niin syksyn ystävä, muuta kuin rakastan ruska-aikaa. Muuten syksyllä on vilpoista, märkää ja synkkää. Kohta saa alkaa kaivamaan paksumpia vaatteita esiin ja pian se alkaa se kerrospukeutuminen kun talvikin saapuu. Ainoana plussana mitä eniten tämän vuoden lopulta odotan on pojan synttärit. Edelleen tuntuu että stressaan niitä vaikka sinne on vielä aikaa. Alustavasti olen kaiken jo suunnitellut valmiiksi, eri asia saankototeutettua ninkuin sunnitellut. Aika näyttää. Yhtenä plussana mitä on voinut tehdä ajankuluksi sisällä sateisella päivällä pojan kanssa leikkimisen lisäksi, niin olen vähän pientä kotijumppaa harrastanut. Pitäähän se väliin keretä vähän punttaamaan niin kroppa pysyy hyvässä kunnossa! Ulos kyllä haluttaisi lenkkeileen, mut nää sateet masentaa ja on vähän esteenä. Ei sitä viitsi itseään ja varsinkaan poikaa lähtee turhaan kasteleen. Kovaa vauhtia tää meän pienimies kasvaa. Kävelee jo niin hyvin tuolla sen taaperolla eteenpäin. Seisoo ilman tukeakin, mutta vielä ei ole uskaltanut ottaa askelia, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee. Kiire ei ole sillä tän perässä on nyt jo hankala pysyy ja seurata ettei mitään tuhoa saa aikaseksi. Ajatella että kohta siitä on jo vuosi kun sain tuon pikku vauhtipiipertajän ensimmäistä kertaa syliin ja sain kutsua itseäni äidiksi. Aika menee todellakin liian äkkiä. En vaihtaisi päivääkään pois. Kuvia on tullut otettua liiaksikkin asti että kovalevy huutaa jo apua kun tila alkaa oleen vähissä. Mutta mahdollisimman paljon tahdon muistoja taltioida kuviinkin niin on mukava vuosien päästä sitten niitä katsoa ja muistella. Ahkerasti olen myös tuota vauvakirjaa täytellyt ja kuvia lisänyt sinnekkin. Saapahan poitsu isompana sit sitä

lueskella. Monet kyselleet että koska menen takaisin töihin? Minulla ei ole kiire vielä, sillä tahdon viettää mahdollisimman pitkään aikaa pojan kanssa kun siihen on mahdollisuus. Niin vähän aikaa lapset on kuitenkin pieniä. Töitä kerkeää tehdä myöhemminkin. Paljon ollaan perheen kesken touhuttu aina kun on mahdollista. Pepekin on päässyt useamman kerran jo käymään mökilläkin. Kunhan tässä taas on vapaata molemminpuolin niin mikä sen virkistävämpää kuin lähteä käveleen mettään, nauttimaan maisemista, paisteleen makkaraa ja vain olla. On se sellainen stressin poistaja kun pääsee luonnon keskelle. Vaikka rauhallisella paikalla asutaankin niin metsässä viihtyy aina. Siellä mieli lepää. Tanssikurssitkin alkaisi nyt syksympänä ja ollaan mietitty jos jatkettaisi niitä. Toisin käydään tutustumassa simon kursseihin ja vetäjiin. Jos on mielusia niin kurssit jatkuu sitten tällä paikkakunnalla. Ikävä tulee kylläKaarinan ja Pasin opetuksia, mutta se on aina se kulkeminen kun matkaa tulee huomattavasti enemmän. No on ollut hyvät opettajat niin siitä on sitten hyvä jatkaa. 

-Janita-

Pieniä ilon aiheita

Viikko vierähti ja vaihtui uuteen. Loppuviikko menikin vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina jännitettiin ja kuunneltiin Rojalin live lähetystä Radio Pookista. Hyvin soittivat pojat akustisesti
pienemmällä kokoonpanolla studiossa. Toivottavasti oli suomen tanssikansa kuulolla. Lauantaina sitten aamusesta lähdettiin Pepen kanssa kohti keminmaata. Ensiksi pysähdyttiin pieni mutka vierailemassa Johannan, Jennan luona. Siinä juopaistiin teet ja Pepe syöpäisi, jonka jälkeen sitten suunnattiin kemin sadonkorjuumarkkinoille vai mitkä ne nyt olivat ^^' No Eemeli tuli sitten vähän myöhemmin ja liittyi seuraksi syömään. Kemistä jatkettiin takaisin keminmaahan, otettiin ulkona vähän kuvia. Perttukin pääsi tekemään tuttavuutta pikku sammakon kanssa. Tai ainakin näin näköetäisyydeltä. Sammakon jos olisi omiin kätösiin saanut olisi se varmaan äätynyt jossain vaiheessa suuhun. Koska kaikkeahan pitää aina maistaa. Emäntä sitten haki Pepen ja me alettiin katsomaan elokuvaa. Toisin vaikeuksia teetti elokuvan valitseminen koska oli sen verran kattava valikoima. No elokuva saatiin päätettyä ja katsoimme sitä siihen asti kunnes minun oli aika lähteä. No ensikerralla mennään elokuviin! Son päätetty! Ilta menikin sitten mukavissa merkeissä porukoilla. Saunottiin, Pepe laittoi nukkumaan ja poikien kanssa sitten höpistiin illasta samalla telkkaria vahaten. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten puolenpäivän aikaan kohti oulua. Mummon ja papan 50-vuotis hääpäivää viettämään. Siinä perille päästäessä laitettiin tavaroita paikoilleen, katettiin pöytä ja pian vieraita alkoikin saapumaan. Oli mukava nähdä sukulaisia joita ei ollut taas vähään aikaan nähnyt. Siinä kerkesi ruparella, maistella tarjoiltavia ja nauttia vain mukavien ihmisten seurasta. Mummo ja pappa muistelivat nuoruuttaan, oli laulu esitystä ja juuri kun oltiin Pepen kanssa lähdössä serkkutyttö esitti mummolle ja papalle tanssiesityksen jota me emme valitettavasti kerenneet nähdä. Toivotaan että joku kerkesi sen ikuistaa videolle. Ilta meni sitten taas saunoessa ja iltaa Peten kanssa istuessa. Oli se mukava päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja käpertymään oman rakkaan viereen. Kerkesihän siinä tulla jo toista ikävä vaikkei kauaa erossa oltukkaan. Uusi viikko starttasi käyntiin. Katsoo mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

-Janita-

Sotkusta taiteeksi

Tällä viikolla ei ole pahemmin ollut suuniteltuja menoja joten aamulla noustessa vaan aamurutiineiden voimin aloittaa päivä. Koittanut suunitella mahdollisia askartelu malleja mitä kerhossa voisi askarrella ikään katsomatta. No helpoin mahdollinen on käden- ja jalanjälki taide. Mitä pienimmätkin voivat harrastaa. Jos kerhossa sattuu olemaan isompia lapsia heidän kanssa voi askarrella jotain vähän vaativampaa. Pepe sai toimia apulaisena mahdollisten mallien suunittelussa. No eihän se aina suju niinkuin suunnittelee. Taiteilu koitui enemmän sotkemiseksi kuin askarteluksi, mutta pääasiahan on että on hauskaa. Useiden yritysten jälkeen saatiin pari onnistunutta jälkeä mistä pystyi sitten tekemään mallikappaleet. Pepellä ainakin oli hauskaa kun sai värien kanssa sotkea, äidille vaan tuli hieman siivottavaa ja pyykkia. Onneksi on pesukone joka soitaa tuon pesemisen minun puolestani. Loppupeleissä sormiväreillä saa paljonkin askarreltua ikään katsomatta. käden- ja jalanjäljistä keksii vaikka mitä kun osaa vain käyttää mielikuvitustaan hyväksi. Me ollaan Pepen kanssa askarreltu jos minkä näköistä korttia pienestä pitäen. Eniten tykkäsin nuista jalanjäljistä joista tuli traktoreita. Niistä tuli synttärikortteja. Mutta vielä on ideoita mitä pitäisi kokeilla. Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä loputtomia ohjeita ja ideoita mitä voi hyvin käyttää myös omissa askarteluissa. Jospas tästä tulee minun ja Pepen yhteinen harrastus tuon valokuvaamisen rinnalle. Askartelu on mukavaa ja varsinkin tän vintiön kanssa kuhan kasvaa vähän tästä niin voi vähän vaativampaa alkaa kokeilemaan. No viikko on ollut jokseenkin vähän raskas kun mikreeni ollut kiusana. Särkylääkkeet onneksi auttaneet, mutta aikaiset aamuherätykset ovat tuottaneet hieman vaikeuksia. Särkylääkkeiden voimin on kuitenkin noustu pikkumiehen kanssa aloittamaan päivä. Neuvolassakin tuossa käytiin ja hyvin oli pienimies kasvanut. Painoi vähemmän kuin itse ajattelin, mutta pääasia et painoa oli tullut. Reipas pieni touhuaja joka kasvaa hyvin. Kauheasti sai kehuja neuvolassa ja lopuksi kiltisti vilkuttikin kun päästiin lähtemään. Vielä olisi muutaman viikkoa kerhon alkamiseen ja jokseenkin innolla odotan sitä. Ompahan tavotteita ainakin syksyä ja loppuvuotta kohden. Siitä on hyvä jatkaa.

- Janita-

Uudet tuulet puhaltaa

Aloitin blogin uudelleen. Katsoo nyt jos saisi inspiraatiota jatkaa kirjoittamista samaan malliin kuin joskus ennen. Kirjoittaminen jäi osittain vain muuttuneen arjen ja kiireen vuoksi. Nyt aikaa on enemmän ja kirjoittaminen taas innostaa. Noh mitä minulle kuuluu nyt? Ne joka eivät vielä tiedä elän nykyään vauhdikasta perhe arkea. Minusta tuli viime vuonna äiti.Vaikka se aluksi kuulostikin vähän oudolta kutsua itseään äidiksi on se kuitenkin ollut se rakkain tulevaisuuden haave jo pitkään. Tämä pieni mies joka kohta jo vuoden täyttää on kyllä vauhdittanut arkea ja ei ole ollut ongelma saada aikaa kulumaan. Välillä sattuu vahinkoja, mutta kolhuista huolimatta meno jatkuu. Koko ajan opitaan uutta yhdessä.

Perhe arjen keskellä olen myös saanut uuden harrastuksen. Olen alkanut luomaan suhdetta ompelukoneeseen. Monta trikoopipoa on nyt tähän mennessä tullut ommeltua ja muutamat trikoo pöksytkin. Ja muutaman pipo on vielä tilauksessakin. Vaikka välillä onkin ollut aikamoinen viha rakkaus suhde tuon koneen kanssa silti tykkään uudesta harrastuksesta. Se on hyvää ja mukavaa ajanvietettä kun poitsu nukkuu. Syksyllä aloitan vapaaehtoisena perhekahvilatoiminnassa. Kiva kun saa viikkosuunitelmaan jotain uutta. Käytiin poitsun kanssa kerhoilemassa jo keväällä, mutta nyt aloitan yhtenä vetäjistä. Ja mukavinta on se että voin ottaa tuon vauhtiviikarin mukaan. Huh ku vähän jännittää. Saan mahdollisia askartelupiirejä vetää ja ideoitahan minulla on jo rutkasti laadittuna valmiiksi. Toivotaan että on innokkaita askartelijoitakin. Tarkoitus olisi vielä aloittaa käymään poitsun kanssa uimahallissa. Aluksi nyt satunnaisesti ja katsoa miten herra suhtautuu uuteen ajanviettoon äidin kanssa. Joko tykkää tai sitten on ehdoton ei ei ei. Toivotaan että olisi mielummin positiivisella mielellä. No katsoo sitten. Suurin stressi meinaa olla tulevat 1- vuotis synttärit ^^' Vaikka niihin on vielä aikaa olen jo alkanut laatimaan listaa hommattavista tavaroista. Kakun olen jo tilannut kaverilta ja ostanut servetit mutta muu onkin sitten vielä ihan auki. Kutsukorttejakin olen alustavasti suunnitellut, mutta nekin voivat vielä muuttua. Noh eiköhän näistäkin juhlista selvitä. Pääasia että saa juhlittua, saa kuvia muistoksi ja näkee tärkeitä ihmisiä <3 No Pidemmittä puheitta oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille <3

- Janita