Mitä meille kuulu?

Viimeisestä postauksesta on kulunut jo aikaa. Kirjoittamiselle ei vain ole ollut aikaa. Nyt tuntui oikealta hetkeltä istua tietokoneen ääreen ja kirjoittaa. Niin monesti se on käynyt mielessä, mutta aikaa ei ole ollut. Mutta mitä meille nykyään kuuluu? Meille kuuluu hyvää. Perheeseemme syntyi miesvoimistusta joulukuussa 2017 ja sukunimikin tässä on ehtinyt jo vaihtua elokuussa 2018. Meillä menee siis hyvin. Pojat kasvaa nopeaa vauhtia ettei tässä meinaa pysyä edes perässä. Itselle on tullut asetettua tavotteita taas pitkästä aikaa. Liikunta on pysynyt monipuolisena harrastuksena jo pitkään, kesäkuntoon tässä kovasti yrittää itseään saada, mutta ressiä en tästä ota. Tavoitteeksi olisi osallistua väriestejuoksuun oulussa kesällä. Sitä varten olisikin nyt tarkoitus kuntoa vähän kohennella. Ratsastuksen aloitin taas tauon jälkeen ja olen enemmän kuin nauttinut siitä! Se tulee kyllä jatkossakin olemaan yksi osa harrastuksia. Ompeleminen on ehkä tämän hetkinen aktivisin harrastus jota pitänyt yllä. Ihana päästä taas ompelemaan kesävaatteita pitkän talven jälkeen. Kesää täällä odotellaankin jo kovasti.Siksi päiviä piristää ihanasti auringonpaiste ja siitä huokuva lämpö. Vielä saa odotella kevyempien vaatteiden saamista päälle tuon ulkona kasoittain lymyävän lumen takia, mutta aurinko on hyvin jo tehnyt tehtävänsä ja kesää kohti jo mennään! Valokuvaamista harrastan aina kun aikaa sille on. Pääsääntöisesti se painottuu mukana kulkevan puhelimen käyttöön, mutta joskus jopa järkkäri on mukana. Kesällä sitten koittaa aktivoida sitäkin harrastusta hieman enemmän. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ostaa hieman laadukkaampi kamera tuon nykyisen tilalle, joten säästämistä riittää. 

Mitä olen touhunnut tässä kuluneiden vuosien aikana? Kotona on tullut poikien kanssa oltua siihen asti kun nuorempi täytti vuoden. Pääsin nimittäin töihin huskyfarmille ja siitä alkoikin poikien päiväkoti taival. Aluksihan siinä oli sulattelemista puolin ja toisin. Pojat sopeutuivat yllättävänkin hyvin uuteen arkeen. Äidille se taisikin olla isompi sopeutuminen kuin lapsille. Ongelmia ei ole ollut ja ovat paljon kehuja saaneet reippaudestaan. Vähänhän se naurattaa itseä, että koira-allergisena löydän itseni  huskyfarmilta töistä. Mutta allergialääkkeiden voimalla mentiin ja oli kyllä mahtavaa hommaa. Kausihan on jo loppunut, mutta seuraavaa kautta odotellessa. Mahtavinta oli päästä tutustumaan erinlaisiin ihmisiin, hyödyntämään englanninkieltä, koirien hoito ja se kun pääsi välillä itsekkin ajelemaan. Vauhtia kyllä riitti! Nyt sitten työt painottuneet taas avustaja puolelle. Tykkään tehdä töitä ihmisten kanssa. En jostain syystä näe itseäni toimisto- tai kauppatyöntekijänä. Istuminen ei oo mun jutttu. Mutta oikein mukavaa pääsiäistä kaikille ja mukavaa kesän odotusta!

- Janita

Kesälomareissu

Kello soi aikaisin aamulla. Se puolivuotta sitten suuniteltu kesälomareissu alkaisi tänään. Aamupalan voimin itsensä laittoon ja loppujen tavaroiden pakkaus bussiin. Sitten tankin kautta hakemaan muu poppoo mukaan. Kaikki kyydissä ja bussin nokka kohti Kalajokea. Matka meni mukavissa merkeissä perille asti. Pojat nukkuivat puolet matkasta ja viihtyivät muutenkin kumman hyvin kyydissä. Kalajoella pysähdyttiin syömään jonka jälkeen kierrettiin vähän paikkoja. Tarkoitus olisi ollut pysähtyä Jukuparkissa, mutta ilma ei meitä suosinut joten kiersimme lähi aluetta ennen matkan jatkumista Alahärmää. Kalajoella oli kyllä kieltämättä kivat merimaisemat ja aktiviteettiä olisi ollut kyllä vauvasta vaariin, mutta matkan täytyi jatkua. Illasta oltiinkin sitten perillä Alahärmässä. Iltakävelyksi käytiin vähän kävelemässä läheisellä kaupalla ja tutustuttiin camping alueeseen. Ulkoallas oli kuin suoraan ulkomailta. Seuraavana päivänä oli vauhdikas päivä Powerparkissa. Aika kului nopeasti ja useammassa laitteessa porukka kävi itseäni lukuun ottamatta. Tälläkin reissulla sain pysytellä visusti katselulinjalla. No ensikerralla sitten. Sadetta karkuun lähtiessä matka jatkui kohti Naantalia. Oltiin vasta myöhään illalla perillä, joten perille päästyä saikin laittaa suoraan nukkumaan. Seuraavana aamuna lähdettiin porukalla käymään Muumimaailmassa. Paljon oli paikka muuttunut mitä lapsuuden ajoista muistaa kun on käynyt. Paljon oli uusia hahmoja, paljon oli tullut uusia nähtävyyksiä ja ruoka, sekä kauppa paikat oli monipuolisempia. Mukavia muistoja tältäkin reissulta kuitenkin tarttui mukaan. Lapset tykkäsi kuin myös aikuisetkin. Naantali oli myös paikkana kaunis kaupunki. Aika kului nopeasti ja pian oli taas ilta. Seuraavana päivänä sitten ajo Kuopioon. On sitä saanut istua bussissa ja samalla nähyt hienoja maisemia. Torstai iltana saavuttiin sitten Rauhalahteen. Tosi nätti camping alue.

Parhain oikeastaan koko reissun paikoista. Perjantaina lähdettiin käymään Kuopion torilla.Meille sattui oikein nätti ilma. Torille mentiin paikallisella bussilla jolla ei ollut pitkä matka keskustaan. Torilla oli paljon porukkaa ja erinlaisia kojuja sekä ruokapaikkoja. Kierrettiin torilla paikat läpi ja lähdettiin käymään vielä rannalla. Sieltä olisi päässyt paikallisella pikkulaivalla takaisin Rauhalahden camping aluetta, mutta torilla piti vielä käydä ja meidän harmiksemme uhkaavan näköisiä pilviä ajelehti kohti. Kauhea kaatosade ja ukonilmahan niistä puhkesi. Kauhealla kiireellä loput ostokset ja bussilla takaisin. Vähänhän siinä kastui, mutta illalla oli onneksi taas nätti ilma. Käytiin rannalla vähän kahlomassa vedessä ja pelaamassa vähän minigolffia. Loman viimeinen päivä oli pulkassa. Seuraavana päivänä olikin jo kotimatka. Kotimatka meni siinä missä muutkin ajot, vähän alkoi jo lapsia kiukuttaan paikoillaan istuminen, mutta kotiin päästiin kuin päästiinkin. Mukava reissu, mukavassa seurassa. Ensivuonna uudelleen jos vain tuuri sallii kesälomien suhteen.

- Janita

Se ihana kamala raskausaika

Aamulla havahdut ääneen joka kantautuu toisesta huoneesta "äiti" pikkumies on herännyt. Siinä vähän ensin oiristellessa ylös sängystä. Oven raosta kurkaten pikkuinen pörröpää seisookin jo sängyssään valmiina sieltä pois nostamiseen ja aamutoimien aloittamiseen. Pieni veikeä virne naamalla. Pottailun kautta aamupalan tekoon. Pienten jalkojen tömistely kuuluu perästä. Sitä monesti pysähtyy teekupin ääressä miettimään että 2015 sitä siunaantui tuon pienen pojan äidiksi. Monet itkut on itketty  ja naurut naurettu. Poika kasvaa ja oppii koko ajan uutta. Sanoja tulee enemmän ja enemmän sekä lauseita yritetään jo muodostaa. Mutta perhearki muuttuu taas loppuvuodesta kun perheeseen syntyy toinen pienokainen vauhdittamaan arkea. Odotus aika on ollut aivan erinlainen kuin aiempi. Ensimmäiset 10 viikkoa menikin ahkerasti posliinipyttyä halaillessa. Nyt on peräti voinut alkaa nauttimaan jo raskaudesta. Kokeilemalla on saanut kokeilla mitä voi syödä ja mitä ei. Mitään makeaa tänä yksiön asukas ei suvaitse tän mamman syövän saati mitään kovin rasvaista tai mausteista. Tässä on monelle herkulle saanut sanoa hetkeksi bay bay! Mutta eipä ole tehnyt edes mielikään. Jos on mennyt syömään jotain makeampaa niin sitten on saanut kärsiä seuraukset kovan närästyksen merkeissä. Hemmoittelen itseäni sitten synnärillä irtokarkkipussilla! Kovasti jo odoteltu rakenneultraa joka elokuun alussa. Mahdollisesti näkee kumpi pallero se sieltä tulee, mutta en odota kumpaakaan vaan kumpikin on tervetullut kunhan olisi terve. Eniten jännittää se että pääseekö tänä vuonna viettämään joulun kuitenkin kotona. Olisi tympeä viettää se sairaalassa, mutta toivotaan parasta et pienokainen syntyisi ennen joulua laskettuna aikana tai aikaisemmin. Pääsisi sitten aattoa viettämään perheenjäsentä rikkaampana. Toivotaan että loppu raskaus menisi mukavasti.

- Janita

Käsitaitoja

Synttärit tuli ja meni. Turhaan niitä ressasin kun niinkin hyvin menivät. Poika täytti vuoden ja toinen vuosi startannut mukavasti. Kiitos kaikille vieraille jotka pääsivät paikalle juhlistamaan ja muistivat meidän pientä miestä. Ja kiitos siskolle kun oli valmistelemassa kaverina juhlia ja saatiin onnistunut juustokakkukin onnistumaan vaikka ihka ensimmäinen olikin. Ja kiitos kaverille kun leipoi niin kauniin kakun joka sai paljon kehuja ulkonäöstään ja maustaan! Oli pieni herra kovin väsynyt juhlien jälkeen ettei tarvinnut kuin vaihtaa vaatteet ja pudottaa petiin. Mutta vaikka olenkin paljon kuvia herrasta ottanut ja paljonkin olen kehuja kuvista saanut niin voin vain sanoa et oli haastavin kuvaus yritys ikinä kun pojan 1.v kuvia yritin saada otettua. 2h yrittämisen jälkeen sain kun sainkin muutaman onnistuneen kuvan. Kaikista niistä yli 300 kuvasta oli onnistunut edes muutaman. Herra ei millään tahtonut paikoillaan pysyä vaan kovasti kamera kiinnosti ja olisi tahtonut itse ottaa sillä kuvia. Kovasti kuitenkin odotan joulua. On ollut ihana kun on saanut kotiin laittaa jo joulua vähän esille. Joulukortit on jo tilattu ja ovat enää postitettavana. Lahjojakin on jo päässyt paketoimaan ja sekun sattuu olemaan minun lempipuuhaa. Ihan kokeeksi kokeilin tehdä soodataikinaa kun siitä niin moni puhunut täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja olihan se pakko itsekkin kokeilla. No siitä sitten väsäsin jokaisen joulupakettiin oman nimilapun jotka pääsevät sitten koristamaan jokaisen omaa pakettia kunhan saa ne ensin ostettua ja paketoitua. Isänpäivälahjaksi tehtiin pojan kanssa soodataikinasta kädenjäli taulu ja sai sen kanssa värkätä että sai yhdenkään onnistuneen jäljen painettua ilman että poika ruttaisi koko taikinakönttiä. Sen verran sinnikko kun olen niin sain onnistumaan. Toinen villitys mikä netissä levinnyt on tuo kutistemuovi ja sitäkinhän oli ihan pakko kokeilla. Ei muuta kuin tussit esiin, piirtämään ja uunissa kutisteleen. Kivoja avaimenperiä saa kätevästi tehtyä. Jos niistä kehittelis jotain mahdollisia pieniä lahjoja.

Soodataikina

1dl ruokasoodaa

1/2 dl maissitärkkelystä
1dl vettä

Kiehauta ainekset kattilassa kunnes paksuuntuu, siirrä
erilliseenkulhoon jähtymään. Kun taikina
jäähtynyt ei muuta kuin taiteileen.

-Janita-

Kuulumisia

Päivät kuluu suht nopeesti. Kohta se kauan odotettu ja kauhistettu hetki koittaa. Pertun 1-vuotis synttärit. Kutsut postitettu ja kaikki juhlia varten hommattu. Leipomukset sitten leipoa samalla viikolla kun synttärit on. Niin tuo meän pieni mies kasvaa. Kävellään ja juostaan jo puolijuoksua eteenpäin. Pyllähdykset ei haittaa vaan nousee ylös ja matka jatkuu. Autot on ollut kova sana nytten. Kauhea pärinä vaan kuuluu kun poitsu konttaa auto kädessä pitkin lattiaa ❤ Kerhossa ollaan ahkersti käyty ja itse ollut vetäjänä itsenäisesti jo kahdella kerralla. Ei se niin paha ollu ku ekaks luulin. Mukavia äitejä lapsineen niin mikäs siinä. Tällä viikolla onkin sit syysloma kerhosta mut ensviikolla taas kerhoillaan. Askarteluja kovasti kehitelly. Toistaseksi ollu enemmän äideille ja isommille lapsille, mut koittanut kehitellä myös pikkuväelle jotain. Tykkään kyllä ja kiva että omalla paikkakunnalla on tällainen mahdollisuus viettää aikaa muiden vanhempien kanssa. 

Joulukin se sieltä pikkuhiljaa hiipii päivä päivältä lähemmäs. Joululahjoja jo pikkusen hommaillut ja kirjoittanut listää mitä kenellekkin. Olis mahtava viettää tuttavaporukalla pienet nyyttärit jossain vaiheessa. Tässä pitäis alkaa pojallekki hommaamaan tonttupukua että saisi mahdollisia joulukorttikuvia otettua. Olis hyvä saada nekin hommattua ajoissa ettei sit tule kiire. Kun malttaisi vielä odottaa nii pääsisi laitteleen joulua kotiin pikkuhiljaa. Pitäis käyä mettästä valkkaan kuusiki valmiiksi ettei se tarvi kuin hakea kun joulu on lähempänä. Saapas nähdä saako joulukuusi olla rauhassa vai kuinkakohan poika antaa haipakkaa sille. Sitä odotellessa. 

Ratsastamassa olen myös käynyt säännöllisesti. Kerran ollaan päästy mastossa käymään ja tykkäsin. Sai revittää ihan kunnolla. Meinas jäädä jälkeen mut laukkaamalla vaan toiset kiinni. Mahtava elämys kertakaikkiaan. Huomenna taas tallille ja maastoon mennään. Huomista innolla odottaen. Kyl tuo ratsastus on vaan nyt ykkösharrastus kun tanssimassa ei oo kunnolla päässy aikoihin. Mut eiköhä täsä viel pääse pyörähteleen vielä. Mut mukavaa syksyn jatkoa vaan kaikille ❤

 - Janita-

Uutta harrastusta kehiin

Sain kerättyä rohkeuteni ja pääsin käymään tallilla. Kaksi kertaa olen jo käynyt tunneilla ja voi että tää mamma tykkää! Tuo mun hevonenki millä saan ratsastaa on kyl niin paras mahdollinen. Ihana luonne ja muutenkin niin täydellinen pakkaus. Joka viikon kohokohta ollut. Onhan se mukava kun on välillä sitä omaa aikaa! Muuten viikkot mennyt tässä suht nopeesti ja mukavissa merkeissä. Pojan kanssa käyty kerhossa ja ollaan siellä saatu uusia tuttavuuksia vanhojen lisäksi. Askartelupiiri on pyörint ja yllättävänkin moni on tahtonut askarrella. Tässä olisi vielä suunitteilla jollekkin kerralle mahdollisten kerhokuvien ottamisa. Moni olisi ainakin kiinnostunut ja päiviä koitetaankin katsella ensikerralla. Suurin osa päivien ajasta menee pojan kanssa olemiseen, kodin siisteyden ylläpitämiseen ja ruuanlaittoon. Mutta on se niin ihana kun mies jaksaa nähdä vaivaa ja hemmotella. Yhtenä iltana sain istua valmiiseen pöytään kun toinen ihana oli valmistanut vartavasten meille illallista. Alkupalaksi oli vesimelonista, limestä ja omenasta valmistettu juoma. Pääruuaksi oli kievinkanaa ja pottumuusia ja jälkiruuaksi appelsiini pannacotta. Hyvällä ruokahalulla söin ja oli hyvää. On tuo mun mies aikamoinen oma masterchef. Syksy menee menojaan, lehdet lakastuu ja tuuli repii ne irti puista. Ilmat on alkaneet viilentyä ja pieniä aamupakkasiakin jo ollut. Pirun ranteet alkaneet myös vaivaamaan taas. Pitkin päivää pientä pakotusta ranteissa ja sormien nivelissä. Ja voi sitä pakotuksen määrää kun unohdat hanskat kotiin ja kädet saa kylmää. Kohta se talvi sieltä tulee ja joulu! Kauheasti jo kysellyt kaikilta mitä tahtoisivat lahjaksi että kerkeää hyvissä ajoin alkaa hommaamaan. Jotain pientä aina kaikille ^^ Itse ollut vähän väsynyt taas vaihteeksi kun poitsu tekee hampaita ja eilen vieroitettiin tutista. Pientä protestointiä on ollut havaittavissa, mutta ei kai se kauaa jaksa. Toivotaan ainakin. Yöt nukkunut jo onneksi hyvin ja eilen laittoi nukkumaan ilman tuttia ja nukkui hyvin koko yön. Tänään se ei ollut kuin kantaa petiin ja oli ihan valmis paketti. Eiköhän se tutti unohdu. Tulipa tuossa kaivettua taas piirustusvehkeetkin kaapista jos sitä koittas jotain paperille saada aikaiseksi, mutta inspiraatiota odotellessa!

- Janita-

Ulkoilua ja hemmottelua

Viikko lähenee taas loppuaan ja on kattanut sisälleen paljon. Ulkoilemassa ollaan käyty aina kun säät ovat sallineet. Useampaan otteeseen ollaan käyty kävelemässä metsässä ulkoiluttamassa koiria. Lyytiä treenauttaa alkavaa hirvikautta varten. Huttunen ollut vaan mukana päästelemässä höyryjä. Muutaman litran sitä sai puolukkaakin poimittua kasaan, mutta vielä pitäisi vähännjaksaa poimia talvivarastoon. Kävelyllä ahkerasti käynyt ja silmäillyt tuohon n. 500m päähän muuttaneen naapurin hevosia. Jos sitä uskaltaisi joku kerta käydä tutustumassa ja jos sitä joskus vielä pääsisi ratsastamaan kun tallitoimintaa meinasi alkaa tuossa pyörittämään. Jamikä onnen potku et ihan meä naapuriin. Tykkään tykkään tykkän. Nyt pitää alkaa keräämään rohekutta!

Keskiviikkona ajettiin myös mutka torniossa hakemassa poitsulle tilavampi ja isompi istuin. Tuo kun ei enää viihdy tuossa kaukalon makuuasennossa. Nyt taittuu matka ku matka kun näkeekin paremmin. Pikkumies on ollut ainakin tähän mennessä tyytyväinen ja toivotaan että on jatkossakin. Torstaina starttasi se kauan odotettu kerho. Vähän kävijöitä oli ekalle kerralle, mutta eiköhän sitä porukkaakin paikalle ajaudu kuhan syksy starttaa paremmin käyntiin. Mukava oli nähdä jo keväällä tutuiksi tulleita pieniä jotka kesän aikana olivat kovasti kasvaneet. Pertulla riitti leikkejä ja kavereitakin. On tuo kyllä yksi sosiaalipommi kun ei vierasta ja heti on menossa tekemään tuttavuutta vaikkei tunne. Tyytyväinen ettei ainakaan vierasta. Syksyssä on ihanaa kun saa taas polttaa taas kynttilöitä. Mikään ei ole niin rentouttavaa kun istua iltaa kynttilän valossa. Se kun tuo niin ihanasti tunnelmaa ja kun polttaa tuoksukynttilöitä niin se ihana tuoksu leijailee sitten koko talossa. Itse tykkään erityisesti nuista partyliten hunajameloni tuoksukynttilöistä. Itsellä iski tuossa eilen illalla kauhea makeanhimo ja kaappeja tutkien ei tahtonut löytää mitään hyvää. No sitten muistin kun Hennan kanssa yhdesti tehtiin mukikakkuja ja no pakkohan sitä piti nettiä alkaa selaan ja katsoa löytyykö kaikki ainekset kaapista ja minun onnekseni löytyi! Ei muuta kuin ainekset kulhoon, sekaisin, kuppiin ja mikroon. Sitten vielä jäätelö kruunasi sen herkun. Toisenkin olisin voinut helposti syödä, mutta ei makeaa mahantäydeltä niin säästin sen sitten tuolle ahkeralle työläiselle. Mut resepti piti kirjoittaa talteen tulevia makeanhimoja varten. Tässä vielä ohje jos jollakin tekee mieli mukikakkua.

Mukikakku mikrossa  2 annosta

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl sokeria

2 rkl kaakaojauhoja

1/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl vaniliinisokeria

1 muna

1 rkl maitoa

2 rkl öljyä

Ainekset sekaisin kulhossa, 

laita mikronkestävään kahvikuppeihin,

lämmitä mikrossa 2min

(riippuu mikron tehokkuudesta)

Tarjoile jäätelön kanssa. 

Makeita hetkiä!

-Janita-