Syksy saapuu

Lehdet kellastuu, tippuvat ja tuulen mukana lehdet liitelevät pitkin tienpientaroita. Syksy saapuu hiljalleen. Monta päivää on mennyt sisällä istuessa ja tuijotettua ulos ikkunasta ulkona mylläävää sadetta. En ole niin syksyn ystävä, muuta kuin rakastan ruska-aikaa. Muuten syksyllä on vilpoista, märkää ja synkkää. Kohta saa alkaa kaivamaan paksumpia vaatteita esiin ja pian se alkaa se kerrospukeutuminen kun talvikin saapuu. Ainoana plussana mitä eniten tämän vuoden lopulta odotan on pojan synttärit. Edelleen tuntuu että stressaan niitä vaikka sinne on vielä aikaa. Alustavasti olen kaiken jo suunnitellut valmiiksi, eri asia saankototeutettua ninkuin sunnitellut. Aika näyttää. Yhtenä plussana mitä on voinut tehdä ajankuluksi sisällä sateisella päivällä pojan kanssa leikkimisen lisäksi, niin olen vähän pientä kotijumppaa harrastanut. Pitäähän se väliin keretä vähän punttaamaan niin kroppa pysyy hyvässä kunnossa! Ulos kyllä haluttaisi lenkkeileen, mut nää sateet masentaa ja on vähän esteenä. Ei sitä viitsi itseään ja varsinkaan poikaa lähtee turhaan kasteleen. Kovaa vauhtia tää meän pienimies kasvaa. Kävelee jo niin hyvin tuolla sen taaperolla eteenpäin. Seisoo ilman tukeakin, mutta vielä ei ole uskaltanut ottaa askelia, mutta kyllä sekin päivä vielä tulee. Kiire ei ole sillä tän perässä on nyt jo hankala pysyy ja seurata ettei mitään tuhoa saa aikaseksi. Ajatella että kohta siitä on jo vuosi kun sain tuon pikku vauhtipiipertajän ensimmäistä kertaa syliin ja sain kutsua itseäni äidiksi. Aika menee todellakin liian äkkiä. En vaihtaisi päivääkään pois. Kuvia on tullut otettua liiaksikkin asti että kovalevy huutaa jo apua kun tila alkaa oleen vähissä. Mutta mahdollisimman paljon tahdon muistoja taltioida kuviinkin niin on mukava vuosien päästä sitten niitä katsoa ja muistella. Ahkerasti olen myös tuota vauvakirjaa täytellyt ja kuvia lisänyt sinnekkin. Saapahan poitsu isompana sit sitä

lueskella. Monet kyselleet että koska menen takaisin töihin? Minulla ei ole kiire vielä, sillä tahdon viettää mahdollisimman pitkään aikaa pojan kanssa kun siihen on mahdollisuus. Niin vähän aikaa lapset on kuitenkin pieniä. Töitä kerkeää tehdä myöhemminkin. Paljon ollaan perheen kesken touhuttu aina kun on mahdollista. Pepekin on päässyt useamman kerran jo käymään mökilläkin. Kunhan tässä taas on vapaata molemminpuolin niin mikä sen virkistävämpää kuin lähteä käveleen mettään, nauttimaan maisemista, paisteleen makkaraa ja vain olla. On se sellainen stressin poistaja kun pääsee luonnon keskelle. Vaikka rauhallisella paikalla asutaankin niin metsässä viihtyy aina. Siellä mieli lepää. Tanssikurssitkin alkaisi nyt syksympänä ja ollaan mietitty jos jatkettaisi niitä. Toisin käydään tutustumassa simon kursseihin ja vetäjiin. Jos on mielusia niin kurssit jatkuu sitten tällä paikkakunnalla. Ikävä tulee kylläKaarinan ja Pasin opetuksia, mutta se on aina se kulkeminen kun matkaa tulee huomattavasti enemmän. No on ollut hyvät opettajat niin siitä on sitten hyvä jatkaa. 

-Janita-

Pieniä ilon aiheita

Viikko vierähti ja vaihtui uuteen. Loppuviikko menikin vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina jännitettiin ja kuunneltiin Rojalin live lähetystä Radio Pookista. Hyvin soittivat pojat akustisesti
pienemmällä kokoonpanolla studiossa. Toivottavasti oli suomen tanssikansa kuulolla. Lauantaina sitten aamusesta lähdettiin Pepen kanssa kohti keminmaata. Ensiksi pysähdyttiin pieni mutka vierailemassa Johannan, Jennan luona. Siinä juopaistiin teet ja Pepe syöpäisi, jonka jälkeen sitten suunnattiin kemin sadonkorjuumarkkinoille vai mitkä ne nyt olivat ^^' No Eemeli tuli sitten vähän myöhemmin ja liittyi seuraksi syömään. Kemistä jatkettiin takaisin keminmaahan, otettiin ulkona vähän kuvia. Perttukin pääsi tekemään tuttavuutta pikku sammakon kanssa. Tai ainakin näin näköetäisyydeltä. Sammakon jos olisi omiin kätösiin saanut olisi se varmaan äätynyt jossain vaiheessa suuhun. Koska kaikkeahan pitää aina maistaa. Emäntä sitten haki Pepen ja me alettiin katsomaan elokuvaa. Toisin vaikeuksia teetti elokuvan valitseminen koska oli sen verran kattava valikoima. No elokuva saatiin päätettyä ja katsoimme sitä siihen asti kunnes minun oli aika lähteä. No ensikerralla mennään elokuviin! Son päätetty! Ilta menikin sitten mukavissa merkeissä porukoilla. Saunottiin, Pepe laittoi nukkumaan ja poikien kanssa sitten höpistiin illasta samalla telkkaria vahaten. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten puolenpäivän aikaan kohti oulua. Mummon ja papan 50-vuotis hääpäivää viettämään. Siinä perille päästäessä laitettiin tavaroita paikoilleen, katettiin pöytä ja pian vieraita alkoikin saapumaan. Oli mukava nähdä sukulaisia joita ei ollut taas vähään aikaan nähnyt. Siinä kerkesi ruparella, maistella tarjoiltavia ja nauttia vain mukavien ihmisten seurasta. Mummo ja pappa muistelivat nuoruuttaan, oli laulu esitystä ja juuri kun oltiin Pepen kanssa lähdössä serkkutyttö esitti mummolle ja papalle tanssiesityksen jota me emme valitettavasti kerenneet nähdä. Toivotaan että joku kerkesi sen ikuistaa videolle. Ilta meni sitten taas saunoessa ja iltaa Peten kanssa istuessa. Oli se mukava päästä taas omaan sänkyyn nukkumaan ja käpertymään oman rakkaan viereen. Kerkesihän siinä tulla jo toista ikävä vaikkei kauaa erossa oltukkaan. Uusi viikko starttasi käyntiin. Katsoo mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

-Janita-

Sotkusta taiteeksi

Tällä viikolla ei ole pahemmin ollut suuniteltuja menoja joten aamulla noustessa vaan aamurutiineiden voimin aloittaa päivä. Koittanut suunitella mahdollisia askartelu malleja mitä kerhossa voisi askarrella ikään katsomatta. No helpoin mahdollinen on käden- ja jalanjälki taide. Mitä pienimmätkin voivat harrastaa. Jos kerhossa sattuu olemaan isompia lapsia heidän kanssa voi askarrella jotain vähän vaativampaa. Pepe sai toimia apulaisena mahdollisten mallien suunittelussa. No eihän se aina suju niinkuin suunnittelee. Taiteilu koitui enemmän sotkemiseksi kuin askarteluksi, mutta pääasiahan on että on hauskaa. Useiden yritysten jälkeen saatiin pari onnistunutta jälkeä mistä pystyi sitten tekemään mallikappaleet. Pepellä ainakin oli hauskaa kun sai värien kanssa sotkea, äidille vaan tuli hieman siivottavaa ja pyykkia. Onneksi on pesukone joka soitaa tuon pesemisen minun puolestani. Loppupeleissä sormiväreillä saa paljonkin askarreltua ikään katsomatta. käden- ja jalanjäljistä keksii vaikka mitä kun osaa vain käyttää mielikuvitustaan hyväksi. Me ollaan Pepen kanssa askarreltu jos minkä näköistä korttia pienestä pitäen. Eniten tykkäsin nuista jalanjäljistä joista tuli traktoreita. Niistä tuli synttärikortteja. Mutta vielä on ideoita mitä pitäisi kokeilla. Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vielä loputtomia ohjeita ja ideoita mitä voi hyvin käyttää myös omissa askarteluissa. Jospas tästä tulee minun ja Pepen yhteinen harrastus tuon valokuvaamisen rinnalle. Askartelu on mukavaa ja varsinkin tän vintiön kanssa kuhan kasvaa vähän tästä niin voi vähän vaativampaa alkaa kokeilemaan. No viikko on ollut jokseenkin vähän raskas kun mikreeni ollut kiusana. Särkylääkkeet onneksi auttaneet, mutta aikaiset aamuherätykset ovat tuottaneet hieman vaikeuksia. Särkylääkkeiden voimin on kuitenkin noustu pikkumiehen kanssa aloittamaan päivä. Neuvolassakin tuossa käytiin ja hyvin oli pienimies kasvanut. Painoi vähemmän kuin itse ajattelin, mutta pääasia et painoa oli tullut. Reipas pieni touhuaja joka kasvaa hyvin. Kauheasti sai kehuja neuvolassa ja lopuksi kiltisti vilkuttikin kun päästiin lähtemään. Vielä olisi muutaman viikkoa kerhon alkamiseen ja jokseenkin innolla odotan sitä. Ompahan tavotteita ainakin syksyä ja loppuvuotta kohden. Siitä on hyvä jatkaa.

- Janita-

Uudet tuulet puhaltaa

Aloitin blogin uudelleen. Katsoo nyt jos saisi inspiraatiota jatkaa kirjoittamista samaan malliin kuin joskus ennen. Kirjoittaminen jäi osittain vain muuttuneen arjen ja kiireen vuoksi. Nyt aikaa on enemmän ja kirjoittaminen taas innostaa. Noh mitä minulle kuuluu nyt? Ne joka eivät vielä tiedä elän nykyään vauhdikasta perhe arkea. Minusta tuli viime vuonna äiti.Vaikka se aluksi kuulostikin vähän oudolta kutsua itseään äidiksi on se kuitenkin ollut se rakkain tulevaisuuden haave jo pitkään. Tämä pieni mies joka kohta jo vuoden täyttää on kyllä vauhdittanut arkea ja ei ole ollut ongelma saada aikaa kulumaan. Välillä sattuu vahinkoja, mutta kolhuista huolimatta meno jatkuu. Koko ajan opitaan uutta yhdessä.

Perhe arjen keskellä olen myös saanut uuden harrastuksen. Olen alkanut luomaan suhdetta ompelukoneeseen. Monta trikoopipoa on nyt tähän mennessä tullut ommeltua ja muutamat trikoo pöksytkin. Ja muutaman pipo on vielä tilauksessakin. Vaikka välillä onkin ollut aikamoinen viha rakkaus suhde tuon koneen kanssa silti tykkään uudesta harrastuksesta. Se on hyvää ja mukavaa ajanvietettä kun poitsu nukkuu. Syksyllä aloitan vapaaehtoisena perhekahvilatoiminnassa. Kiva kun saa viikkosuunitelmaan jotain uutta. Käytiin poitsun kanssa kerhoilemassa jo keväällä, mutta nyt aloitan yhtenä vetäjistä. Ja mukavinta on se että voin ottaa tuon vauhtiviikarin mukaan. Huh ku vähän jännittää. Saan mahdollisia askartelupiirejä vetää ja ideoitahan minulla on jo rutkasti laadittuna valmiiksi. Toivotaan että on innokkaita askartelijoitakin. Tarkoitus olisi vielä aloittaa käymään poitsun kanssa uimahallissa. Aluksi nyt satunnaisesti ja katsoa miten herra suhtautuu uuteen ajanviettoon äidin kanssa. Joko tykkää tai sitten on ehdoton ei ei ei. Toivotaan että olisi mielummin positiivisella mielellä. No katsoo sitten. Suurin stressi meinaa olla tulevat 1- vuotis synttärit ^^' Vaikka niihin on vielä aikaa olen jo alkanut laatimaan listaa hommattavista tavaroista. Kakun olen jo tilannut kaverilta ja ostanut servetit mutta muu onkin sitten vielä ihan auki. Kutsukorttejakin olen alustavasti suunnitellut, mutta nekin voivat vielä muuttua. Noh eiköhän näistäkin juhlista selvitä. Pääasia että saa juhlittua, saa kuvia muistoksi ja näkee tärkeitä ihmisiä <3 No Pidemmittä puheitta oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille <3

- Janita